*■♦.

m

."A4*i

*.^^<C>V':;:?vJ^

^■•"xr^(vi;-'

i^^

m

*^;

LIBRA R Y O F T H E .M^assacnusetts Jjiole oociety

Catalog No.U. i ri- :i XM/tiTIVlf Family UB A C ^ A LT A • C

Sut-Family Fin NIP - Ug^R I C Branck FiMMKL

Group vo u efN V Ba\ LXA» <;;.

Language FlfiNI^H

Dialeet KQm«^n ^ n «v ^^^^

Locality. ..F.//^A-. A jr>Li)

Contents jN'S^wXi^jj T^Am 15^ A/T"

Version II i^^ B O R (^ P ^s2> <7:/9//

Iranslator

Putlislied byW^r>1«tr -So'^er^sf rorv^

Place T.o.r.y.o.Q

Date /..?/^

Accession ^ o. ^.>.

Accession Date c7i^<.y /?^ /?^^ — Pricerrr <^^.r\ipl^

UUSI TESTAMENTTI

Suomennos, jonka Suomen seitsemas yleinen

vuonna 1913 pidetty Kirkolliskokous

on paattanyt ottaa toistaiseksi van-

han kaannoksen ohella vali-

aikaiseen kaytantoon

WERNER SODERSTROM OSAKEYHTIO PORVOO

14. 7C.5 — I

\\erner Soderstrom Osakeyhtion kirjapatnossa porvoossa ioi4

SISALTO:

Sivu

Matteuksen Evankeliumi i

Markuksen Evankeliumi 62

Luukkaan Evankeliumi 100

Johanneksen Evankeliumi 165

Apostolien Teot 214

Paavalin kirje Rodmalaisille 278

Paavalin ensimainen kirje Korinttolaisille 308

Paavalin toinen kirje Korinttolaisille 336

Paavalin kirje Galatalaisille 356

Paavalin kirje Efesolaisille 366

Paavalin kirje Filippilaisille 376

Paavalin kirje Kolossalaisille 383

Paavalin ensimainen kirje Tessalonikalaisille 390

Paavalin tcinen kirje -Tessalonikalaisille 397

Paavalin ensimainen kirje Timoteukselle 401

Paavalin toinen kirje Timoteukselle 409

Paavalin kirje Tiitukselle 415

Paavalin kirje Filemonille < 419

Kirje Hebrealaisille 42 1

Pietarin ensimainen kirje 441

Pietarin toinen kirje 449

Johanneksen ensimainen kirje 454

Johanneksen toinen kirje 462

Johanneksen kolmas kirje 463

Jaakobin kirje 465

Juudaan kirje 472

Johanneksen Ilmestys 474

Uudessa Testamentissa esiintyvat rahat, painot ja mitat Selit3^s tekstissa esiintj-vien hakasten merkityksesta

Matteuksen Evankeliumi.

1 luku.

Jeesuksen polviluku: Aabraha- mista Daavidiin i — 6, Daavidista Babylon iin siirtamiseen 6 — ii, Babyloniin siirtamisesta Kristuk- seen asti, yhteensa kolme kertaa neljatoista polvea 12 — 17. Jee- suksen sikiaminen. nimi ja syn- tyminen i S — 2 5 .

1. Jeesuksen Kristuksen, Daa- vidin pojan, Aabrahamin pojan, syntykirja.

2. Aabrahamille syntyi lisak, lisakille syntyi Jaakob, Jaako- bille syntyi Juuda ja taman vel- jet;

3. Juudalle syntyi Faares ja Sera Taamarista, Faareelle syn- tyi Esrom, Esromille syntyi A- ram;

4. Aramille syntyi Aminadab, Aminadabille syntyi Nahasson, Nahassonille syntyi Salmon;

5. Salmonille syntyi Boas Raa-

habista, .Boaalle syntyi Oobed Ruutista, Oobedille syntyi lisai;

6. lisaille syntyi Daavid, ku- ningas.

Daavidille syntyi Salomon Uu- rian vaimosta;

7. SalomoniUe syntyi Rehabeam, Rehabeamille syntyi Abia, Abialle syntyi Aasa;

8. Aasalle syntyi Joosafat, Joo- safatille syntyi Jooram, Jooramille syntyi Ussia;

9. Ussialle syntyi Jootam, Joo- tamille syntyi Aahas, Aahaalle syntyi Hiskia;

10. Hiskialle syntyi Manasse. Manasselle syntyi Aamon. Aa- monille syntyi Joosia;

11. Joosialle syntyi Jekonia ja taman veljet Babyloniin siirtami- sen aikana.

12. Babyloniin siirtamisen jal- keen Jekonialle syntyi Sealtiel. Seal tie lille syntyi Serubaabel;

13. Serubaa be lille syntyi Abiud,

1. iV. 1-17 vert. Es. 11:1. Mat;. 22 1: 3. Gal. 3: 16. Ilm 3. 1 Moos- 38: 27-30. 1: 7. — 5. Ruut 4: 17: 12. 2 Sam. 12

1 Aikak. 3: 10-14.

2 Aikak. 26: 1. — 9. 27: 9: 28: 27. — 10. 33: 20, 25. — 11. 2 8. — 12. 1 Aikak. 3

14. 765. — 1

Luuk. 3: 23-38.) — 1. 2 Sam. 7 42. Luuk. 2: 4. Ap. t. 2: 30; 22: 16. — 2. 1 Moos. 21: 3: 25: Ruut 4: 18-22. 1 Aikak. 2: 4-15. 13, 17. Hebr. 11: 31. Jaak. 2: 25 :10, 24. — 7. 1 Kun. 11:43 Svr. 47: 28. — 8. 1 Kun. 15: 24 '2 Kun. 15: 7, 32, 38; 16: 20. 2 2 Kun. 20: 21: 21: 18, 24, 26. 2 Kun. 23: 34. 1 Aikak. 3: 15. 16. :17. 19. Esra 3: 2. Svr. 49: 11.

: 12. Ps.l3: 11.

13: 23. Room. 26: 29:35. — — 4. 4 Moos.

. — 6. 1 Sam.

: 14: 31; 15:8.

. 2 Kun. 8:16.

Aikak. 26: 23:

Aikak. 32:33:

2 Aikak. 36: 1,

Matteuksen Evankeliu>ni.

Abiudille syntyi Eliakim, Eliaki- mille syntyi Asor;

14. Asorille syntyi Saadok, Saa- dokille syntyi Akim, Akimille syntyi Eliud;

15. Eliudille syntyi Eleasar, E- leasarille syntyi Mattan, Matta- nille syntyi Jaakob;

16. Jaakobille syntyi Joosef, Marian mies, ja Mariasta syntyi Jeesus, jota kutsutaan Kristuk- seksi.

17. Nain on sukupolvia Aab- rahamista Daavidiin kaikkiaan neljatoista polvea, ja Daavidista Babyloniin siirtamiseen nelja- toista polvea, ja Babyloniin siir- tamisesta Kristukseen asti nelja- toista polvea.

18. Jeesuksen Kristuksen syn- tyminen oli nain. Kun hanen ai- linsa Maria oli kihlattu Joose- fille, huomattiin hanen ennen hei- dan yhteenmenoaan olevan ras- kaana Pyhasta Hengesta.

19. Mutta kun Joosef, hanen miehensa, oli hurskas, ja kos- ka han ei tahtonut saattaa hanta hapeaan, aikoi han salaisesti hyl- jata hanet.

20. Mutta kun han tata ajat- teli, niin katso, hanelle ilmestyi unessa Herran enkeli, joka sanoi: » Joosef, Daavidin poika, ala pel- kaa ottaa luoksesi Mariaa, vai- moasi; silla se, mika hanessa on siinnyt, on Pyhasta Hengesta.

21. J a han on synnyttava po- jan, ja sinun on pantava hanen nimekseen Jeesus, silla han on vapahtava kansansa heidan syn- neistaan.»

22. Tama kaikki on tapahtu- nut, jotta kavisi toteen, minka

Herra on puhunut profeetan kaut- ta, joka sanoo:

23. 'Katso, neitsyt tulee ras- kaaksi ja synnyttaa pojan, ja ta- man nimeksi on pantava Imma- nuel', mika merkitsee: Jumala meidan kanssamme.

24. Herattyaan unesta Joosef teki, niinkuin Herran enkeli oli kaskenyt hanen tehda, ja otti vaimonsa luokseen

25. eika ryhtynyt haneen, en- nenkuin han oli synnyttanyt po- jan. Ja han antoi hanelle nimen Jeesus.

2 luku.

Tietajat itaisilta mailta i — ii. Pako Egyptiin 13 — 15. Lasten-. murha Betlehemissa 16 — 18. Pa- luu Egyptista ja Nasaretiin aset- tuminen 19 — 23.

1. Kun Jeesus olisyntynyt Juu- dean Betlehemissa Herodes ku- ninkaan aikana, katso, tietajia tuli itaisilta mailta Jerusalemiin,

2. ja he sanoivat: »Missa on se asken syntynyt Juutalaisten kuningas? Silla itaisilla mailla me naimme hanen tahtensa ja olemme tulleet hanta kumarta- maan.»

3. Kun kuningas Herodes sen kuuli, hammastyi han ja koko Jerusalem hanen kanssaan.

4. J a han kokosi kaikki kan- san ylipapit ja kirjanoppineet ja kyseli heilta, missa Kristus oli syntyva.

5. He sanoivat hanelle: »Juu- dean Betlehemissa; silla nain on kirjoitettu profeetan kautta:

18. Luuk. 1: 27, 35. — 20. Luuk. 1: 35. — 21. Ps. 130: 8. Luuk. 1: 31, 77; 2: 21. Joh. 1: 29. Ap. t. 4: 12; 5: 31; 10: 43. Hebr. 9: 26. 1 Joh. 3: 5; 4: 14. — 23. Es. 7: 14; 8: 10. 25. Luuk. 2: 7, 21.

2. 1. Dan. 2: 12. Luuk. 2: 4-7. — 2. 4 Moos. 24: 17.

2 luku.

6. 'Ja sina Betlehem, sina Juu- dan seutu, et suinkaan ole va- haisin Juudan ruhtinasten jou- kossa, silla siriusta on lahteva hallitsija, joka on kaitseva minun kansaani Israelia'.>>.

7. Silloin Herodes kutsui salaa tietajat luokseen ja tutkiskeli heilta tarkoin, mihin aikaan tahti oli ilmestynyt.

8. J a han lahetti heidat Bet- lehemiin sanoen: »Menkaa ja tie- dustelkaa tarkasti lasta; ja kun sen ioydatte, niin ilmoittakaa mi- nulle, jotta minakin tulisin hanta kumartamaan^),

9. Kuultuaan kuninkaan sanat he lahtivat matkalle, ja katso, tahti, jonka he olivat itaisilla mailla nahneet, kulki heidan edellaan, kunnes se tuli sen pai- kan paalle, jossa lapsi oli, ja py- sahtyi siih&n.

10. Nahdessaan tahden he ilos- tuivat ylen suuresti.

11. Niin he menivat huonee- seen ja nakivat lapsen ynna Ma- rian, hanen aitinsa. J a he heit- iaytyivat maahan ja kumarsivat hanta, avasivat aarteensa ja an- loivat hanelle lahjoja: kultaa ja suitsuketta ja mirhaa.

12. J a saatuaan unessa Ju- malalta ohjauksen, etteivat pa- laisi Herodeksen luo, menivat he toista tieta takaisin omaan maahansa.

13. Mutta kun he olivat men- neet, niin katso, Herran enkeli iimestyi Jooseffille unessa ja sa- noi: »Nouse, ota lapsi ja hanen aitinsa mukaasi ja pakene Egyp- tiin ja ole siella siihen asti, kuin

sinuUe sanon; silla Herodes aikoc etsia lasta surmatakseen hanet».

14. Niin han nousi, otti yolia lapsen ja hanen aitinsa ja lahti Egyptiin.

15. J a han oli siella Herodek- sen kuolemaan asti; jotta toteu- tuisi,minka Herra on puhunut prc- feetan kautta, joka sanoo: »Egyp- tista mina kutsuin poikani»,

16. Kun Herodes naki, etta tietajat olivat hanet pettaneet, vihastui han kovin ja lahetti tap- pamaan 'kaikki poikalapset Bet- lehemista ja koko sen ymparis- tolta, kaksivuotiaat ja nuorem- mat, sen mukaan kuin oli aikaa tietajilta tarkoin tiedustellut.

17. Silloin toteutui, mika on puhuttu Jeremias profeetan kaut- ta, joka sanoo:

18. »Kuuluu aani Raamasta,itku ja iso parku; Raakel itkee lap- siaan eika lohdutuksesta huoli, kun heita ei enaa ole».

19. Mutta kun Herodes oli kuol- lut, niin katso, Herran enkeli ii- mestyi unessa Joosefille Egyp- tissa

20. ja sanoi: »Nouse. ota lapsi ja hanen aitinsa mukaasi ja matkusta Israelin maahan, silla ne ovat kuolleet, jotka vaijyivat lap- sen henkea-').

21. Niin han nousi, otti lapsen ja hanen aitinsa ja meni Israelin maahan.

22. Mutta kun han kuuli, etta Arkeiaus hallitsi Juudeaa isansa Herodeksen jalkeen, niin hanta pelotti menna sinne. Ja han sai unessa Jumalalta ohjauksen ja lahti Galilean alueelle,

23. J a sinne tultuaan han aset-

1-1,0

n Pc

6. 1 Moos. 49: 10. Hes. 34: 23. Miik. 5:1. Joh. 72: 10, 11. Es. 60: 6. — 15. 2 Moos. 4: 22. Hoos. 11: 1. — 18.1 Moos. 35:19. Jer. 31: 15. — 23. Matt. 21:11; 26:71. Luuk. 2: 39; 4:16. Joh. 1:45; 19:19. Ap. t. 2:22; 10:38; 22:8.

MatteuksgK Evanheliunii.

txii asumaan kaupunkiin. jonka nimi on Nasaret; jotia toteutuisi. mika profeettain kautta on puhut- tu: »Han on nimitettava Nasa- retilaiseksi*.*

3 luku.

Johannes saamaa ja kastaa : — 6, nuhtelee kasteelle tuleWa fariseuk- sia ja saddukeuksia 7 — 12. Jeesus kastetaan 13 — 17.

1. Ifiihin aikoihin Johannes Kastaja esiintyi ja saamasi Juu- dean eramaassa

2. ja sanoi: »Tehkaa parannus, silla laivasten valtakunta on tul- lut laheile*.

3. Silla han se on, josta Esai- as profeetta puhuu sanoessaan: •Eramaassa huutavan aani sanoo: 'Valmistakaa Herralle tie, teh- kaa polut haneile iasaisiksi'.»

4. J a johannekseila oli puku kamelinkarvoista ja vyotaisillaan nahkavyo; ja hanen niokanaan oli heinasirkat ja metsahunaja.

5. Silioin vaelsi hanen tykonsa Jerusalem ja koko Juudea ja krrikki Jordanin ymparisto,

6. ja han kastoi heidat Jorda- nin joessa, heidan tunnustaessaan syntinsa.

7. Mutta nahdessaan paljon fa- riseuksia ja saddukeuksia tulevan kasteelle han sanoi heille: >Te kyykaarmeiden sikiot. kuka on neuvonut teita pakenemaan tuie- vaista vihaa?

8. Tehkaa sentahden parannuk- sen arvoista hedelmaa.

9. alkaaka luulko saattavanne sanoa itseksenne: 'Onhan meiUa isana Aabraham'; silla mina sa- non teille, etta Jumala voi naista kivista herattaa lapsia Aabraha- mille.

10. Jo on kirves pantima pui- den juurelle; jokainen puu, joka ei tee hyvaa hedelmaa, siis haka- taan pois ja heitetaah ttileen.

11. Mina kastan teidat vedella parannukseen, mutta se, joka tu- lee minun jalessani, on minua va- kevampL, ja mina en ole kelvol- linen edes hanen kenkiansa kan- tamaan; han kastaa teidat Py- halla Hengella ja tulella.

12. Hanella on viskimensa ka- dessaan, ja han puhdistaa puima- tanterensa ja kokoaa vehnansa aittaan, mutta ruumenet han polt- taa sammumartomassa tulessa.**

13. Silioin Jeesus tuli Galile- asta Jordanille Johanneksen luo hanen kastettavakseen.

3. tV. 1-12 vert. Mark. 1: 2-8. Luuk. 3: 3-18. — 1. Joh. 1:6. 7. — 2. Dan. 3:33. Viis. 10:10. Svr. 17:20-23. Matt. 4:17; 7: 21; 10: 7. Mark. 1: 15. Luuk. 1.5: 7. Ap. t. 2: 38: 3: 19: 17: 30. — 3. Es. 40: 3. Mai. 3: 1. Luuk. 1: 76. Joh. 1: 23. — 4. 3 Moos. 11: 22. 1 Sam. 14: 25. 2 Kun. 1: 8. Sak. 13: 4. Matt. 11: 8. 18. — 6. 2 Moos. 29: 4. Hes. 36: 25. Joh. 3: 23. Ap. t. 1: 5. — 7. 1 Moos. 3: 15. Ps. 58: 5. Mai. 3: 2. Matt. 5: 20; 12: 34; 23: 33. Room. 2: 5: 5: 9. 1 Tess. 1:10. — 8. Ap. t. 26:20. — 9. Joh. 8:33. 39. Room. 4:11. 12: 9: 6, 7. -- 10. Matt. 7: 19. Luuk. 13: 7. Joh. 15: 2, 6. — 11. Hes. 36: 25-27. Jooel 2: 28. Joh. 1: 26. Ap. t. 1: 5: 2: 4; 11: 16: 13: 25; 19: 4. — 12. Es. 66: 24. Mai. 4: 1. Matt. 13: 30. Mark. 9: 43. 48. — iV. 13-17 vert. Mark. 1:9-11. Luuk. 3:21, 22. Joh. 1:31-34..

* Vertaa tahan hebreankieiista sanaa n e s e r. joka on suo- -neksi vesa IBs. 11:11.

4 luku.

14. Mutta tama esteli hanta siita. sanoen: »Mina tarvitsen saa- da sinulta kasteen, ja sina tulet minun luokseni!»

15. Jeesiis vastasi ja sanoi ha- ndle: 'xSalli nyt; silla nain mei- dan sopii tayttaa kaikki van- hurskaus*. Silloin han salli sen hanelle.

16. Kun Jeesus oli kastetru, nousi han heti vedesta, ja katso. taivaat aukenivat', ja han naki Jumalan Hengen tulevan alas niinkuin kyyhkysen ja laskeutu- van hanen paallensa.

17. J a katso, taivaista kuului aani, joka sanoi: »Tama on mi- nun rakas Poikani, johon olen mielistynyt*.

4 luku.

Jeesusta kiusataan i — ii; han asettuu asumaan Kapemaumiin 12 — 16, rupeaa saamaamaan 17, kutsuu opetTislapsikseen Pietarin ja Andreaan, Jaakobin 3 a Johan- neksen. 18 — 22, opettaa Galileassa ja parantaa sairaita 23 — 25.

1. Sitten Henki vei Jeesuksen ylos eramaahan perkeleen kiusat- tavaksi.

2. Ja kun Jeesus oli paastonnut neljakymmenta paivaa ja nelja- kymmenta yota, ruli hanen Ic- pulta nalka.

3. Silloin kiusaaja tuli hanen luoksensa ja sanoi hanelle: »Jos sina olet Jumalan Poika, niin

kaske naiden kivien muuttua lei- viksi».

4. Mutta han vastasi ja sanoi: *Kirjoitettu on: 'Ei ihniinen eia ainoastaan leivasta, vaan jokai- sesta sanasta, joka lahtee Juma- lan suusta'.^

5. Silloin perkele otti hanet mu- kaansa pyhaan kaupunkiin ja asetti hanet pyhakon harjalle

6. ja sanoi hanelle: ■►Jos olet Jumalan Poika, niin heittaydy tas- ta alas; silla kirjoitettu on: 'Han antaa en"keleilleen kaskyn sinus- ta, ja he kantavat sinua kasillaan, ettet jalkaasi kiveen loukkaisi*.»

7. Jeesus sanoi haneDe: >On my 6s kirjoitettu: 'Ala kiusaa Herraa, sinun Jumaiaasi'.»

6. Taas perkele otti hanet mu- kaansa hy\'in korkealle vuoreile ja naytti hanelle kaikki maailman valtakimnat ja niiden loiston

9. ja sanoi hanelle: »Taman kaiken mina annan sinulle, jos heittaydyt maahan ja kumarrat minua».

10. Silloin Jeesus sanoi hanel- le: »Mene pois, saatana; silla kir- joitettu on: 'Herraa, sinun Ju- malaasi. on sinun kumartaminen ja hanta ainoata palveleminen'.»

11. Silloin perkele jatri hanet; ja katso. enke'eita tuli hanen luoksensa. ja he tekivat hanelie palveiusta.

12. Mutta kun Jeesus kuuli, etta Johannes oli pantu vankeu- teen. poistui han Galileaar..

15. Ps. 40r8. 9. — 17. Ps. 2:7. Es. 42:4. Matt. 12:18: 17:5. Luuk. 9:35. Kol. 1:13. Hebr. 1:5; 5:5. 2 Piet. 1:17. 1 Job. 5:9.

4. (V. 1-11 vert. Mark. 1:12, 13. Luuk. 4: 1-13.) — 1. Hebr. 2: 18; 4: 15. — 2. 2 Moos. 34: 28. 1 Kun. 19: S. — 3. i Moos. 3: 1-7. — 4. 5 Moos. 8: 3. Tob. 13: 9. Viis. 16: 26. Ef. 6: 17. Ihn. 11: 2. — 6. Ps. 91: 11. 12. — 7. 2 Moos. 17: 1-7. 5 Moos. 6: 16. — 10. 5 Moos. 6: 13: 10: 20. — 11. Matt. 26: 53. Luuk. 22: 43. Joh. 1:52. Hebr. 1:6, 14. — (V. 12-17 vert. Mark. 1:14, 15. Luuk. 4: !4. 15.1 — 12. Matt. 11:2: 14:3. Luuk. 3:20.

Matt&uksen Evankeliumi.

13. J a han jatti Nasaretin ja meni asumaan Kapernaumiin, jo- ka on meren rannalla, Sebulonin ja Naftalin alueella;

14. jotta toteutuisi, mika on pu- huttu Esaias profeetan kautta, joka sanoo:

15. »Sebulonin maa ja Nafta- lin maa, meren viereinen, Jorda- nin takainen, pakanain Galilea —

16. tuo kansa, joka istui pi- meassa, naki suuren valon, ja niille, jotka istuivat kuolon maassa ja varjossa, koitti valo».

17. Siita lahtien Jeesus rupesi saarnaamaan ja sanomaan: »Teh- kaa parannus, silla taivasten val- takunta on tullut lahelle^).

18. Ja kulkiessaan Galilean meren rantaa han naki kaksi vel- jesta, Simonin, jota kutsutaan Pietariksi, ja Andreaan, hanen veljensa, laskevan verkkoa me- reen; he olivat naet kalastajia.

19. J a han sanoi heille: »Seu- ratkaa minua, niin mina teen teista ihmisten kalastajia».

20. Niin he jattivat heti ver- kot ja seurasivat hanta.

21. Ja kaydessaan siita eteen- pain han naki toiset kaksi vel- jesta, Jaakobin, Sebedeuksen po- jan, ja Johanneksen, hanen vel- jensa, venheessa isansa Sebedeuk- sen kanssa iaittamassa verkkojaan kuntoon; ja han kutsui heidat.

22. Niin he jattivat heti ven- heen ja isansa ja seurasivat hanta.

23. Ja han kierteli kautta koko Galilean ja opetti heidan

synagogissaan ja saarnasi valta- kunnan evankeliumia ja paransi kaikenlaisia tauteja ja kaikenlais- ta raihnaisuutta, joita kansassa oli.

24. J a hanen maineensa levisi kokc Syyriaan, ja hanen luoksensa tuotiin kaikki sairastavaiset, mo- nenlaisten tautien ja vaivojen ra- sittamat, riivatut, kuunvaihetau- tiset ja halvatut; ja han paransi heidat.

25. Ja hanta seurasi paljo kan- saa Galileasta ja Dekapolista ja Jerusalemista ja Juudeasta ja Jordanin tuolta puolen.

5 luku. .

Vuorisaarna: Jeesus julistaa, ket- ka ovat autuaita i — 12, sanoo ope- tuslapsiaan maan suolaksi ja maa- ilnian valoksi 13 — 16, opettaa lain pysyvaisy\i:ta 17 — 20, selittaa vii- detta kaskya 21 — 26, kuudetta kaskya 27 — 30, puhuu avioerosta 31, 32, kieltaa vannomasta 33 — 2)7, kaskee kostaniaan pahan hy- valla 38 — 42 ja rakastamaan vi- hollisia 43 — 48.

1. Kun han naki kansajou- kot, nousi han vuorelle; ja kun han oli istuutunut, tulivat hanen opetuslapsensa hanen tykonsa.

2. Niin han avasi suunsa ja opetti heita ja sanoi:

3. »Autuaita ovat hengessaan koyhat, silla heidan on taivasten valtakunta.

4. Autuaita ovat murheelliset, silla he saavat lohdutuksen.

15. Es. 8: 23. — 16. Es. 9: 1; 42: 7. Luuk. 1: 79; 2: 32. — 17. Matt. 3: 2; 10: 7. Mark. 1: 15. — (V. 18-22 vert. Mark. 1: 16-20. Luuk. 5 1-11.) — 18. Joh. 1: 40, 42. — 19. Matt. 13: 47. — 20. Matt. 19 27. Mark. 10:28. Luuk. 18:28. — 23. Es. 52:7; 61:1. Matt. 9 35. Mark. 1: 14, 39. Luuk. 4: 15, 44. Ap. t. 10: 38. — 25. Mark. 3 7, 8. Luuk. 6: 17, 18.

5. 3. Ps. 40: 18. Es. 57: 15: 61: 1; 66: 2. Luuk. 6: 20. — 4. Ps 128: 5. Es. 61: 2, 3. Luuk. 4: 18; 6: 21. Joh. 16: 20. 2 Kor. 7: 9, 10 Ilm. 7: 17; 21: 4.

5 luku. 7

5. Autuaita ovat savyisat, silla 15. eika kynttilaa sytyteta ja he saavat peria maan. panna vakan alle, vaan kynttiia-

6. Autua:ita ovat ne, jotka isoa- jalkaan ja niin se loistaa kaikille vat ja janoavat yanhurskautta, huoneessa oleville.

silla heidat ravitaan. 15, Nain loistakoon teidan va-

7. Autuaita ovat laupiaat, silla lonne ihmisten edessa, iotta he heidan osakseen tulee laupeus. nakisivat teidan hyvat 'tekonne

8. Autuaita ovat puhdassyda- ja ylistaisivat Isaanne, joka on miset, silla he saavat nahda Ju- taivaissa.

^^}^\ ^ .^ ^ u ^ 1 • 17. Alkaa luulko, etta mina

9. Autuaita ovat rauhanteki- ^, ,^ ^,,ii„+ ioV,-o +o\- ^,-^^o^++^i^ .„.. , . ,.., . 1 . .a. olen tullut lakia tai pioieettola

jat, silla heidat onkutsuttava k^nioamaan; en ola tullut kumoi- Jumalan lapsiksi. _ ^ ,^^^^ tayttamaan.

10. Autuaita ovat ne, joita van-

hurskauden tahden vainotaan. sil- 1^- Silla totisesti mina sanon

la heidan on taivasten valta- 'teille: kunnes taivas ja maa ka-

]^uj^-(-a_ toavat, ei laista katoa pieninkaan

11. Autuaita olette te; kun ih- kirjain eika ainoakaan piirto, en- miset minun tahteni solvaavat nenkuin kaikki on tapahtunut. ja vainoavat teita ja valhetellen 19. Sentahden, joka purkaa puhuvat teista kaikenlaista pahaa. yhdenkaan naista pienimmista kas-

12. Iloitkaa ja riemuitkaa, silla kyista ja silla tavalla opettaa ih- teidan palkkanne on suuri tai- misia, han on sanottava pienim- vaissa; samoinhan vainottiin pro- maksi taivasten valtakunnassa; feettoja, jotka olivat ennen teita. mutta joka niita noudattaa ja

13. Te olette maan suola; mut- niin opettaa, han on sanottava la jos suola kay mauttomaksi, suureksi taivasten valtakunnassa. milla se saadaan suolaiseksi? Se 20. Silla mina sanon teille: ei enaa kelpaa mihinkaan muu- jollei teidan vanhurskautenne ole hun kuin pois heitettavaksi ja paljoa parempi kuin kirjanoppi- ihmisten tallattavaksi. neiden ja fariseusten, niin ette

14. Te olette maailman valo. paase taivasten valtakuntaan.

Ei voi ylhaalla vuorella oleva 21. Te olette kuulleet sano- kaupunki oUa piilossa; tuksi isille: 'Ala tapa', ja: 'Joka

5. Ps. 37:11. -- 6. Ps. 17:15; 42:2, 3; 63: 2. Es. 55:1; 65:13. Luuk. 6: 21. Joh. 6: 35. — 7. Ps. 41: 2. Matt. 25: 35, 36. Luuk. 6:36, 38. 2 Tim. 1:16. Jaak. 2: 13. — 8. Ps. 24:4; 51:12; 73:1. Ar,. t. 15: 9. 1 Kor. 13: 12. Hebr. 12: 14. 1 Joh. 3: 2, 3. Ilm. 22: 4.

— 9. Sananl. 12: 20. Room. 12: 18. — 10. 2 Tim. 2: 12. 1 Piet. 3: 14.

— 11. Ps. ^9: 7-9. Luuk. 6: 22. Joh. 15: 21. 1 Piet. 4: 14. — 12. Jer. 38:6. Neh. 9:26. Matt. 23:34. Luuk. 6:23; 11:49. Ap. t. 5: 41; 7: 52. 2 Kor. 4: 17. Jaak. 1: 2; 5: 10, 11. — 13. Mark. 9: 50. Luuk. 14: 34, 35. Kol. 4: 6. — 14. Sananl. 4: 18. Joh. 8: 12. 2 Kor. 4: 6. Ef. 5: 8. Fil. 2: 15. 1 Tess. 5: 5. — 15. Mark. 4: 21. Luuk. 8: 16: 11:33.-16. 1 Piet. 2:12. Jaak. 3:13. — 17. Luuk. 24: 44. Room. 3:31; 10:4.-18. Baaruk 4:1. Luuk. 16:17; 21:33. — 19. Jaak. 2: 10. — 20. xMatt. 23: 2-28. Luuk. 11: 39-44; 18: 11, 12. Room. 10: 3.

— 21. 2 Moos. 20: 13. 5 Moos. 5: 17. 2 Aikak. 19: 5.

8 Matteuksen Evankeliumi.

tappaa, han on ansainnut Oikeu- sinua, repaise se pois ja heita

den tuomion'. luotasi; silla parempi on sinulle,

22. Mutta mina sanon teille: etta yksi jasenistasi joutuu huk- iokainen, joka vihastuu veljeensa, kaan, kuin etta koko ruumiisi on ansainnut Oikeuden tuomion; heitetaan helvettiin.

-.a joka sanoo veljelleen: 'Sina 30. Ja jos oikea katesi viette-

holmo', on ansainnut Suuren lee sinua, hakkaa se poikki ja

Neuvoston tuomion; ja joka sa- heita luotasi; silla parempi on

noo: 'Sina houkka', on ansainnut sinulle, etta yksi jasenistasi jou-

helvetin tulen. tuu hukkaan, kuin etta koko

23. Sentahden, jos tuot lah- ruumiisi menee helvettiin.

jaasi alttarille ja siella muistat, 31. On sanottu: 'Joka erottaa

etta veljellasi on jotakin sinua vaimonsa luotaan. antakoon ha-

vastaan, nelle erokirjan'.

24. niin jata lahjasi siihen alt- 32. Mutta mina sanon teille: tarin eteen ja kay ensin sopimas- jokainen, joka erottaa vaimonsa sa veljesi kanssa. ja tule sitten luotaan muun kuin huoruuden uhraamaan lahjasi. tahden, han saattaa hanet teke-

-25. Ole taipuvainen plan sopi- maan huorin, ja joka nai ero-

maan riitapuolesi kanssa, niin tetun, han tekee huorin.

kauan kuin viela olet hanen kans- 33. Viela olette kuulleet sano-

saan matkalla, ettei riitapuolesi tuksi isille: 'Ala vanno vaarin',

vetaisi sinua tuomarin eteen ja ja: 'Tayta Herralle valasi'.

tuomari antaisi sinua oikeuden- 34. Mutta mina sanon teille:

palvelijalle, ja ettei sinua pan- alkaa ensinkaan vannoko. ei tai-

taisi vankilaan. vaan kautta, silla se on Juma-

26. Totisesti mina sanon sinul- Ian valtaistuin,

le: et paase sielta. ennenkuin 35. eika maan kautta, silla se

maksat viimieisenkin rovon. on hanen jalkojensa alunen, eika

27._ Te olette kuulleet sanotuk- Jerusalemin kautta, silla se on

si: 'Ala tee huorin'. suuren Kuninkaan kaupunki;

28. Mutta mina sanon teille: 36. alaka vanno paasi kautta, jokainen, joka katsoo naista hi- silla et voi yhtakaan hiusta tehda moiten hanta, on jo sy dames- valkeaksi etka mustaksi;

saan tehnyt huorin hanen kans- 37. vaan olkoon tei dan puheen- sansa. ne: 'Niin, niin', tahi: 'Ei, ei'.

29. Jos oikea silmasi viettelee Mita siihen lisataan, seon pahasta.

22. 3 Moos. 19: 17. Ps. 4: 5. Sananl. 13: 3. Ef. 4: 26, 31. Kol. 3: 8. iJoh. 3: 15. — 24. Matt. 6:14, 15. Mark. 11:25. 26. 1 Tim. 2:8.

— 25. Sananl. 25: 8. Luuk. 12: 58. Ef. 4: 26. — 26. Matt. 18: 34. Luuk. 12: 59. — 27. 2 Moos. 20: 14. 5 Moos. 5: 18. — 28. Job 31: 1. Sananl. 4: 23; 6: 25. Svr. 9: 5. 2 Piet. 2: 14. — 29. Matt. 18: 9. Mark. 9: 47. Room. 8: 13. 1 Ivor. 9: 27. Kol. 3: 5. — 30. Matt. 18: 8. Mark. 9: 43. — 31. 5 Moos. 24: 1. Matt. 19: 7. Mark. 10: 4.

— 32. Matt. 19: 9. Mark. 10: 11, 12. Luuk. 16: 18. Room. 7: 3. 1 Kor. 7: 10, 11. — 33. 2 Moos. 20: 7. 3 Moos. 19: 12. 4 Moos. 30: 3. 5 Moos. 5: 11. Ps. 50: 14. —34. Es. 66: 1. Ap. t. 7: 49. Jaak. 5: 12.

— 35. Ps. 48: 3. — 37. 2 Kor. 1: 17. Jaak. 5: 12.

6 luku.

38. Te olette kuulleet sanotuk- si: 'Silma silmasta ja hammas hampaasta'.

39. Mutta mina. sanon teille: alkaa tehko pahalle vastarintaa; vaan jos joku lyo sinua oikealle poskelle, kaanna hanelle toinenkin;

40. ja jos joku tahtoo kayda oi- keutta kanssasi jaottaa ihokkaasi, anna hanen saada^ viittasikin;

41. ja jos joku pakottaa sinua yhden virstan matkalle, kulje ha- nen kanssaan kaksi.

42. Anna sille, joka sinulta a- noo, alaka kaanny pois siita, joka sinulta lainaa pyytaa.

43. Te olette kuulleet sanotuk- si: 'Rakasta lahimaistasi ja vi- haa vihollistasi'.

44. Mutta mina sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja ru- koilkaa niiden edesta,- jotka teita vainoavat;

45. jotta olisitte taivaallisen Isanne lapsia, silla han antaa au- rinkonsa nousta niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin vanhurskaille kuin vaarillekin.

46. Silla jos te rakastatte nii- ta, jotka teita rakastavat, mika palkka teille siita on? Eivatko publikaanitkin tee samoin?

47. J a jos osoitatte ystavalli- syytta ainoastaan veljillenne, mi- ta erinomaista te siina teette?

Eivatko pakanatkin tee samoin? 48. Olkaa siis te taydeliiset, niinkuin taivaallinen Isanne tay- dellinen on.>>

6 luku.

Vuorisaarnan jatkoa: Jeesus pu- huu oikeasta hwantekevais\'\'"- desta I — 4, rukouksesta 5 — 15, paastoamisesta 16 — 18 ja taivaal- listen. aarteiden kokoamisesta 19 — 23, seka kehoittaa kaikessa tur- vautumaan yksinomaan Juma- laan 24 — 34.

1. ^Kavahtakaa harjoittamas- ta vanhurskauttanne ihmisten nahden sita varten, etta he teita katselisivat; muutoin ette saa palkkaa Isaltanne, joka on tai- vaissa.

2. Sentahden. kun annat al- muja, ala soitata torvea edellasi, niinkuin ulkokullatut tekevat sy- nagogissa ja kaduilla, saadakseen ylistysta ihmisilta. Totisesti mi- na sanon teille: he ovat saaneet palkkansa.

3. Vaan kun sina almua annat, alkoon vasen katesi tietako. mita oikea katesi tekee,

4. jotta almusi olisi salassa; ja Isasi, joka nakee salassa. mak- saa sinulle.

5. Ja kun rukoilette, alkaa ol- ko niinkuin ulkokullatut: silla he

38. 2 Moos. 21: 24. 5 Moos. 19: 21. — 39. Sananl. 20: 22; 24: 29. Es. 50: 6. Valit. 3: 30. Luuk. 6: 29. Room. 12: 17, 19. 1 Tess. 5: 15. 1 Piet. 3: 9. — 40. 1 Ivor. 6: 7. — 42. 5 Moos. 15: 7, 8, 10. Ps. 37: 26; 112: 5.' Sananl. 21: 26: 22: 9. Svr. 29: 2. Luuk. 6: 30, 35. 1 Joh. 3: 17. — 43. 3 Moos. 19: 18. 5 Moos. 23: 6. — 44. 2 Moos. 23: 4, 5. Ps. 7: 5. Sananl. 25: 21. Luuk. 6: 27, 28; 23: 34. Ap. t. 7: 60. Room. 12: 14, 20. 1 Ivor. 4: 12. 13. 1 Piet. 3: 9. — 46. Job 25: 3. Luuk. 6:35. Ef. 5: 1. — 46. Luuk. 6:32. — 48. 1 Moos. 17: 1. 3 Moos. 11:44; 19:2; 20:7, 26. 1 Piet. 1:15, 16. Jaak. 1:4.

6. 1. Matt. 23: 5. Room. 12: 8. — 4. Luuk. 14: 14. — 5. Matt. 23:5.

10

Matteuksen Evankeliumi.

mielellaan seisovat Ja rukoilevat synagogissa ja katujen kulmissa, jotta ihmiset heidat nakisivat. Totisesti mina sanon teille: he ovat saaneet palkkansa.

6. Vaan sina, kun rukoilet, me- ne kammioosi ja sulje ovesi ja ru- koile Isaasi, joka on salassa; ja Isasi, joka nakee salassa, maksaa sinulle.

7. Ja kun rukoilette, niin al- kaa tyhjia hokeko niinkuin paka- nat, jotka luulevat, etta heita heidan monisanaisuutensa tahden kuullaan.

8. Alkaa siis olko heidan kal- taisiaan; silla teidan Isanne kylla tietaa, mita te tarvitsette, ennen- kuin hanelta anottekaan.

9. Rukoilkaa siis te nain: Isa nieidan, joka olet taivaissa! Py- hitettakoon sinun nimesi;

10. tulkoon sinun valtakunta- si; tapahtukoon sinun tahtosi maassakin niinkuin taivaassa;

11. anna meille tana paivana meidan jokapaivainen leipamme;

12. ja anna meille meidan vel- kamme anteeksi, niinkuin mekin annamme anteeksi meidan velal- lisillemme;

13. ja ala saata meita kiusauk-

seen; vaan pelasta meidat pa- hasta, [silla sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikki- sesti. Amen].

14. Silla jos te annatte an- teeksi ihmisille heidan rikkomuk- sensa, niin taivaallinen Isanne myos antaa teille anteeksi;

15. mutta jos te ette anna ih- misille anteeksi, niin ei Isanne- kaan anna anteeksi teidan rikko- muksianne.

16. Ja kun paastoatte, alkaa olko synkannakoisia niinkuin ul- kokullatut; silla he tekevat kas- vonsa surkeiksi, jotta ihmiset na- kisivat heidan paastoavan. To- tisesti mina sanon teille: he ovat saaneet palkkansa.

17. Vaan kun sina paastoat. niin voitele paasi ja pese kasvosi,

18. jottei paastoamisesi olisi ih- misten nahtavana, vaan Isasi, jo- ka on salassa; ja Isasi, joka sa- lassa nakee, maksaa sinulle.

19. Alkaa kootko itsellenne aarteita maan paalle, missa koi ja ruoste turmelee, ja missa var- kaat murtautuvat sisaan ja va- rastavat.

20. Vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen, missa ei koi eika ruoste turmele. ia missa ei-

6. 2 Kun. 4: 38. Dan. 6: 10. Tob. 3: 12. Ap. t. 10: 9. — 7. 1 Kun. 18:26. Saarn. 5:1, 2. Syr. 7:15. — 8. Es. 65:24. Matt. 6:32. — 9. 5 Moos. 32: 6. Ps. 2: 4; 11: 4; 115: 3. Es. 8: 13; 29: 23; 63: 16. Viis. 14:3. Tob. 13:4. Syr. 23: 1. Luuk. 11:2-4. Room. 8:15. 1 Piet. 1:17 ; 3:15. — 10. Ps. 103:21. Dan. 7:27. Matt. 3:2; 13: 24-52; 26:42. Luuk. 17:20, 21; 22:42. Ap. t. 21:14. Room. 12:2. 1 Tim. 2:4. Hebr. 13:21. — 11. Sananl. 30:8. — 12. 4 Moos. 14:19. Ps. 25: 18; 79: 9. Syr. 28: 2. Matt. 18: 21. Ef. 4: 32. Koi. 3: 13. — 13. 1 Aikak. 29:11. Ps. 22: 29; 115:1. Tob. 3:21. Joh. 17: 15. 2 Tess. 3: 3. 2 Tim. 4: 18. — 14. Svr. 28: 2. Matt. 5: 23, 24. Mark. 11:25, 26. Luuk. 6:37. Koi. 3:13.'— 15. Matt. 18:35. Jaak. 2:13. — 16. Es. 58:5, 6. Matt. 23: 5. —19. Sananl. 23:4. Svr. 27: 1. Luuk. 12:20, 21. Hebr. 13:5. Jaak. 5:2, 3. -^ 20. Syr. 29:14. Matt. 18: 22; 19:21. Luuk. 12:33, 34. Mark. 10:21. 1 Tim. 6:9, 17, 18.

7 luku.

11

vat varkaat murtaudu sisaan ei- vatka varasta.

21. Silla missa aarteesi on, siel- la on oleva sydamesikin.

22. Silma on ruumiin kynttila. Jos siis silmasi on terve, niin koko ruumiisi on valoisa.

23. Mutta jos silmasi on vial- linen, niin koko ruumiisi on pi- mea. Jos siis se valo, joka sinus- sa on, on pimeytta, kuinka suuri onkaan pimeys!

24. Ei kukaan _ voi palvella kahta herraa; silla han on joko vihaava toista ja rakastava tois- ta, taikka han liittyy ensimai- sesn ja halveksii toista. Ette voi palvella Jumalaa ja mam- monaa.

25. Sentahden mina sanon teil- le: alkaa murehtiko hengestanne, mita soisitte tai. mita joisitte, eika ruumiistanne, mita pukisitte yllenne. Eiko henki ole enempi kuin ruoka ja ruumis enempi kuin vaatteet?

26. Katsokaa taivaan lintuja: eivat ne kylva eivatka leikkaa ei- vatka kokoa aittoihin, ja taivaal- linen Isanne ruokkii ne. Etteko te ole paljoa suurempiarvoiset kuin ne?

27. J a kuka teista voi mureh- timisellaan lisata ikaansa kyyna- rankaan verran?

28. Jamitate murehditte vaat- teista? Katselkaa kedon kukkia, kuinka ne kasvavat; eivat ne tyota tee eivatka kehraa.

29. Kuitenkin mina sanon teil- le: ei Salom.orfkaan kaikessa lois-

tossaan ollut niin vaatetettu kuin yksi niista,

30. Jos siis Jumala nain vaa- tettaa kedon ruohon, joka tanaan kasvaa ja huomenna uuniin hei- tetaan, eiko paljoa ennemmin teita, te vahauskoiset?

31. Alkaa siis murehtiko sano- en: 'Mita me syomme?' tahi: 'Mita me juomme?' tahi: 'Milla me vaatetamme itsemme?'

32. Silla tata kaikkea pakanat tavoittelevat. Taivaallinen Isan- ne kylla tietaa teidan tata kaik- kea tarvitsevan.

33. V'aan etsikaa ensin Juma- lan valtakuntaa ja hanen van- hurskauttaan, niin annetaan teil- le sen ohessa kaikki tamakin.

34. Alkaa siis murehtiko huc- misesta paivasta, silla huominen paiva pitaa huolen itsestaan. Riittaa kullekin paivalle vai- vansa.»

7 luku.

Vuorisaarnan jatkoa ja loppu: Jee- sus varoittaa tuomitsemasta i — 5 ja antamasta pyhaa saastaisille 6, neuvoo rukoukseeai 7 — 11 ja lahiniaisenrakkauteen 12, kehoit- taa menemaan sisalle ahtaasta portista 13, 14, kavahtamaan vaa- ria profeettoja 15 — 20 ja noudat- tamaan Isan tahtoa 21 — 2^, seka teroittaa lopuksi sanojensa nou- dattamisen tarkeytta 24 — 27. Vuorisaarnan vaikutus kansaan 28, 29.

22. Luuk. 11:34-36. — 23. Sanani. 20: 27. — 24. 1 Kun. 18:21. Luuk. 16: 13. Room. 6: 16. 2 Kor. 6: 15. Gal. 1: 10. Jaak. 4: 4. — (V. 25-33 vert. Luuk. 12: 22-31.) — 26. Fil. 4: 6. Hebr. 13: 5. 1 Piet. 5: 7. — 26. Job 12: 7-9; 39: 3. Ps. 145: 15; 147: 9. Luuk. 12:18. — 29. 1 Kun. 4:21; 10:23. — 30. Ps. 90:5, 6. — 32. Ps. 55: 23. — 33. 1 Kun. 3: 13. Ps. 37: 25; 127: 2. 1 Tim. 4: 8.

12

Matteuksen Evanheliumi.

1. »Alkaa tuomitko, ettei tei- ta tuomittaisi;

2. silla milla tuomiolla te tuo- mitsette, silla teidat tuomitaan; ja milla mitalla te mittaatte, silla teille mitataan.

3. Kuinka naet rikan, joka on veljesi silmassa, mutta et huo- maa malkaa omassa silmassasi?

4. Taikka kuinka saatat sa- noa veljellesi: 'Annas, mina otan rikan silmastasi', ja katso, malka on omassa silmassasi?

5. Sina ulkokullattu, ota ensin malka omasta silmastasi, ja katso sitten, kuinka otat rikan veljesi silmasta.

6. Alkaa antako pyhaa koirille, alkaaka heittako helmianne siko- jen eteen, etteivat ne tallaisi niita jalkoihinsa ja kaantyisi ja repisi teita.

7. Anokaa, niin teille annetaan; etsikaa, niin te loydatte; kolkut- takaa, niin teille avataan.

8. Silla jokainen anova saa, ja etsiva loytaa, ja kolkuttavalle a- vataan,

9. Vai kuka teista on se ih- minen, joka antaa pojallensa ki- ven, kun tama pyytaa hanelta leipaa,

10. taikka, kun han pyytaa ka- laa, antaa hanelle kaarmeen?

11. Jos siis te, jotka olette pa-

hoja, osaatte antaa lapsillen- ne hyvia lahjoja, kuinka paljoa en- nemmin teidan Isanne, joka on taivaissa, antaa sita, mika hy- vaa on, niille, jotka sita hanelta anovati

12. Sentahden, kaikki, mita te tahdotte ihmisten tekevan teille, tehkaa tekin samoin heille; silla tama on laki ja profeetat.

13. Menkaa ahtaasta portista sisalle. Silla se portti on a vara ja se tie levea, joka vie kadotuk- seen, ja monta on, jotka siita sisalle menevat;

14. mutta se portti on ahdas ja se tie kaita, joka vie elamaan, ja harvat ovat ne, jotka sen loy- tavat.

15. Kavahtakaa vaaria pro- feettoja, jotka tulevat luoksenne lammastenvaatteissa, mutta si- salta ovat raatelevaisia susia.

16. Heidan hedelmistaan te tun- nette heidat. Eihan orjantappu- roista koota viinirypaleita eika ohdakkeista viikunoita?

17. Nain jokainen hyva puu tekee hyvia hedelmia, mutta huo- no puu tekee pahoja hedel- mia.

18. Ei saata hyva puu kasvaa pahoja hedelmia eika huono puu kasvaa hyvia hedelmia.

19. Jokainen puu, joka ei tee

7. 1. Umk. 6: 37, 38. Room. 2: 1. 1 Kor. 4: 5. Jaak. 4: 11. — 2. Ester 7: 10. Sananl. 19: 17. Mark. 4: 24. Gal. 6: 7. Jaak. 2: 13.

— 3. Luuk. 6: 41, 42. Joh. 8: 7. — 6. Sananl. 9: 7, 8. Matt. 10: 14.

— 7. 1 Aikak. 28: 9. 2 Aikak. 15: 2. Jer. 29: 12-14. Matt. 21: 22. Mark. 11:24. Luuk. 11:9, 10. Joh. 14:13; 15:7; 16:23, 24. 1 Joh. 3:22. Jaak. 1:5, 6. — 8. Sananl. 8:17. — 9. Luuk. 11:11. — 11. Luuk. 11: 13. — 12. Tob. 4: 16. Matt. 22: 39, 40. Luuk. 6: 31. Room. 13:8, 10. Gal. 5:14. 1 Tim. 1:5. — 13. Luuk. 13:24. — 14. Ap. t. 14: 22. — 15. 5 Moos. 13: 1-3. Jer. 14: 14, 15; 23: 16, 21. Hes. 13:3-5; 22: 28. Milk. 3:5. Matt. 24:11, 24. Ap. t. 20:29. 1 Tim. 4: 1, 2. 2 Piet. 2:1, 2. 1 Joh. 4:1. — 16. Syr. 27:7. Matt.l2: 33, 35. Luuk. 6: 43, 44. -^ 18. Jaak. 3: 11, 12. — 19. Matt. 3: 10. Joh. 15: 2, 6.

8 luku.

13

hyvaa hedelmaa, hakataan pois ja heitetaan tuleen.

20. Niin tunn^tte heidat siis heidan hedelmistaan.

21. Ei jokainen, joka sanoo mi- nulle: 'Herra, Herra!', paase tai- vasten valtakuntaan, vaan se, jo- ka tekee minun taivaallisen Isani tahdon.

22. Moni sanoo minulle sina paivana: 'Herra, Herra, emmeko sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimellasi ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimatekoa?'

23. Ja siiloin mina julki lau- sun heille: 'En ole koskaan tun- tenut teita; menkaa pois minun luotani, te laittomuuden tekijat'.

24. Sentahden on jokainen, jo- ka kuulee nama minun sanani ja tekee niiden mukaan, verrattava alykkaaseen mieheen, jbka raken- si huoneensa kalliolle.

25. Ja rankkasade lankesi, ja vedet tulivat virtanaan, ja tuu- let puhalsivat ja syoksyivat sita huonetta vastaan, mutta se ei sortunut, silla se oli perustettu kalliolle.

26. Ja jokainen, joka kuulee nama minun sanani eika tee nii- den mukaan, on verrattava tyh- maan mieheen, joka rakensi huo- neensa hiekalle.

27. J a rankkasade lankesi, ja vedet tulivat virtanaan, ja tuu- let puhalsivat ja syoksahtivat sita huonetta vastaan, ja se sortui, ja sen sortuminen oli suuri.»

28. Ja tapahtui, kun Jeesus iopetti nama puheet, etta kan-

sajoukot oli vat hammastyksis- saan hanen opetuksestaan,

29. silla han opetti heita niin- kuin se, jolla on valta, eika niin- kuin heidan kirjanoppineensa.

8 luku.

Jeesus puhdistaa pitalisen mie- hen I — 4, parantaa sadanpaalli- kon pal veil j an 5 — 13, Pietarin anopin ja muita sairaita 14 — 17, antaa neuvoja seuraamisestaan 18 — 22, asettaa myrskyn merella 23 — 27 ja parantaa kaksi riivattua 28— 34.

1. Kun han oli astunut alas vuo- relta, seurasi hanta paljo kansaa.

2. J a katso, niin tuli pitalinen mies ja heittaytyi maahan hanen eteensa ja sanoi: »Herra, jos tahdot, niin sina voit minut puh- distaa)).

3. Niin Jeesus ojensi katensa, kosketti hanta ja sanoi: »Mina tahdon; puhdistu!» J a heti han puhdistui pitalistaan.

4. J a Jeesus sanoi hanelle: »Katso, ettet puhu tasta kenelle- kaan; vaan mene ja nayta itsesi papille ja uhraa se lahja, jonka Mooses on saatanyt, todistuksek- si heille».

5. Ja kun Jeesus saapui Ka- pernaumiin, tuli hanen luok- sensa sadanpaallikko ja rukoili hanta

6. ja sanoi: »Herra, palvelijani makaa kotona halvattuna ja on kovissa vaivoissa».

7. Jeesus sanoi hanelle: »Mina tulen ja parannan hanet».

21. Hogs. 8: 2. Matt. 25: 11. Luuk. 6: 46. Room. 2: 13. Jaak. 1: 22. — 23. Matt. 13: 41, 42; 25: 12, 41. Luuk. 13: 25-27. — 24. Luuk. 6: 47-49. — 28. Matt. 13: 54. Mark. 1: 22. Luuk. 4: 32. Joh. 7: 46.

8. (V. 2-4 vert. Mark. 1: 40-44. Luuk. 5: 12-14.) — 4. 3 Moos. 14:2-4,10. Matt. 9:30. — (V. 5-13 vert. Luuk. 7:1-10.)

34

Matteuksen Evankeliumi.

8. Mutta sadanpaallikko vas- tasi ja sanoi: »Herra, en ole sen arvoinen, etta tulisit minun kat- toni alle; vaan sano ainoastaan Sana, niin palvelijani paranee.

9. Silla mina olen itse toisen vallan alainen, ja minulla on sota- niiehia kaskettavinani, ja mina sanon talle: 'Mene!', ja han me- nee, ja toiselle: 'Tule!', ja han tulee, ja palvelijalleni: 'Tee ta- ma!', ja han tekee.^

10. Taman kuultuaan Jeesus ihmetteli ja sanoi niille, jotka hanta seurasivat: »Totisesti mina sanon teille: en ole loytanyt ke- nellakaan Israelissa nain suurta uskoa.

11. Ja mina sanon teille: mo- net tulevat idasta ja lannesta ja aterioivat Aabrahamin ja lisakin ja Jaakobin kanssa taivasten val- takunnassa;

12. mutta valtakunnan lapset heitetaan ulkoisimpaan pimey- teen; siella on oleva itku ja ham- masten kiristys.*

13. Ja Jeesus sanoi sadanpaal- likoUe: ^>Mene! Niinkuin uskot, niin sinulle tapahtukoon.)> J a palvelija parani silla hetkella.

14. Kun Jeesus tuli Pietarin kotiin, naki han hanen anoppinsa makaavan sairaana kuumeessa.

15. Niin Jeesus koski hanen kateensa, ja kuume lahti hanesta; ja han nousi ja palveli Jeesusta.

16. Mutta illan tultua tuotiin hanen luoksensa monta riivattua. Ja han ajoi henget ulos sanalla, ja kaikki sairaat han paransi;

17. jotta toteutuisi, mika on puhuttu Esaias profeetan kautta, joka sanoo: »Han otti paalleen meidan sairautemme ja kantoi meidan tautimm.e».

18. Mutta kun Jeesus naki pal- jon kansaa ymparillaan, maarasi han lahdettavaksi toiselle puolelle.

19. Ja eras kirjanoppinut tuli ja sanoi hanelle: »Opettaja, mina seuraan sinua, mihin ikina menet».

20. Niin Jeesus sanoi haneile: »Ketuilla on luolat ja taivaan linnuilla pesat, mutta Ihmisen Fojalla ei ole, miihin paansa kal- listaisi».

21. J a eras toinen hanen opetus- lapsistaan sanoi hanelle: »Herra, salli minun ensin kayda hautaa- massa isani»,

22. Mutta Jeesus sanoi hanelle: »Seuraa sina minua ja anna kuol- leiden haudata kuolleensa».

23. Ja han astui venheeseen ja hanen opetuslapsensa seurasivat hanta.

24. Ja katso, merella nousi ko- va myrsky, niin etta venhe peit- tyi aaltoihin; mutta han nukkui.

25. Niin he menivat ja herat- tivat hanet sanoen: »Herra, auta, me hukummel»

26. Han sanoi heille: »Te vaha- uskoiset, miksi olette pelkurei- ta?» Silloin han nousi ja nuhteli tuulia ja merta, ja tuli aivan tyven.

27. J a ihmiset ihmettelivat ja sanoivat: )>Millainen tama on, kun seka tuulet etta meri hanta tottelevat?))

8. Ps. 107:20. — 11. Es. 60:3,4. Mai. 1: 11. Luuk. 13: 28, 29. Ef. 3:6. — 12. Matt. 13:42, 50; 21:43; 22:13; 24:51; 25:30. — 13. Matt. 9:29; 15:28. — (V. 14-17 vert. Mai>k. 1:29-34. Luuk. 4:38- 41.) — 17. Es. 53: 4. 1 Piet. 2: 24. — (V. 19-22 vert. Luuk. 9: 57- 60.) — 20. 2 Kor. 8: 9. — (V. 23-27 vert. Mark. 4: 36-41. Luuk. 8: 22-25.) — 25. Matt. 14: 30, 31. — 26. Job 26: 12. Ps. 46: 2-4. Es. 43:2. 2 Tim. 1:7.

g luku.

15

28. Kun han tuli toiselle puo- lelle, Gadaralaisten alueelle, tuli hanta vastaan kaksi riivattua, jotka olivat haudoista iahteneet ja olivat kovin raivoisia, niin ettei kukaan saattanut kulkea si- ta tieta.

29. J a katso. he huusivat sa- noen: »Mita sinulla on meidan kanssamme tekemista, sina Ju- malan Poika? Oletko tullut tan- ne vaivaamaan meita ennen ai- kaa?»

30. J a etaalla heista kavi suuri sikolauma laitumella.

31. Niin riivaajahenget pyysi- vat hanta sanoen: )>Jos ajat mei- dat pois, niin laheta meidat siko- laumaan».

32. J a han sanoi heille: »Men- kaa». Silloin he lahtivat heista ja menivat sikoihin. ' Ja katso, koko lauma syoksyi jyrkannetta alas mereen ja hukkui veteen.

33. Mutta paimentajat pakeni- vat; ja he menivat kaupunkiin ja ilmoittivat kaikki, myoskin sen, miten riivattujen oli kaynyt.

34. J a katso, koko kaupunki lahti Jeesusta vastaan; ja kun he hanet nakivat, pyysivat he hanta menemaan pois heidan alueeltaan.

9 luku.

Jeesus parantaa halvatun i — 8, kutsuu Matteuksen ja aterioi ha- nen kodissaaiv publikaanien ja syntisten kanssa g — 13, puhuu paastoamisesta 14 — 17, parantaa verenjuoksua sairastavan naisen ja herattaa synagoganesimiehen tyttaren 18 — 26, tekee kaksi so-

keaa nakeviksi 27 — 31 ja m^^kan puhuvaksi 32 — 34, seka vaeltaa uudestaan Galileassa, opettaen kansaa ja parantaen sairaita 3^ —38.

1. Ja han astui venheeseen, kulki jalleen toiselle puolen ja tuli omaan kaupunkiinsa.

2. J a katso, hanen luoksensa tuo- tiin halvattu mies, joka makasi vuoteella. Kun Jeesus naki hei- dan , uskonsa, sanoi han halva- tulle: »Poikani, ole turvallisella mielin; sinun syntisi annetaan si- nulle anteeksi»,

3. J a katso, muutamat kirjan- oppineista sanoivat itsekseen: »Tama piikkaa Jumalaa».

4. Mutta Jeesus ymmarsi hei- dan ajatuksensa ja sanoi: »Miksi ajattelette pahaa sydamessanne?

5. Silla kumpi on helpompaa. sanoako: 'Sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi', vai sanoa: 'Hou- se ja kavele'?

6. Mutta jotta tietaisitte, etta Ihmisen Pojalla on valta maan paalla antaa synteja anteeksi, niin» — han sanoi halvatulle — mouse, Ota vuoteesi ja mene ko- tiisi.)>

7. J a han nousi ja lahti ko- tiinsa.

8. Mutta kun kansajoukot sen nakivat, peljastyivat he ja ylis- tivat Jumalaa, joka oh antanut semmoisen vallan ihmisille.

9. Ja sielta kulkiessaan ohi naki Jeesus miehen, jonka nimi oli Matteus, istumassa tulliase- malla ja sanoi hanelle: »Seuraa minua». Niin tama nousi ja seu- rasi hanta.

(V. 28-34 vert. Mai^k. 5: 1-20. Luuk. 8: 26-39.) 9. (V. 1-8 vert. Mark. 2:1-12. Luuk. 5:17-26.) — 4. Joh. 2: 25. — (V. 9-13 vert. Mark. 2: 13-17. Luuk. 5: 27-32.)

16

MaUeuksen Evankeliumi.

10. J a tapahtui, kun han ate- rioi hanen kodissaan, katso, niin tuli monta publikaania ja syn- tista, ja he aterioivat Jeesuk- sen ja hanen opetuslastensa kanssa.

11. J a kun fariseukset sen na- kivat, sanoivat he hanen opetuslap- silleen: )>Miksi opettajanne syo publikaanien jasyntisten kanssa?»

12. Mutta kun Jeesus sen kuu- li, sanoi han: »Eivat terveet tar- vitse parantajaa, vaan sairaat.

13. Mutta menkaa ja oppikaa, mita tama on: 'Laupeutta mina tahdon enka uhria'. Silla en mina ole tullut kutsumaan van- hurskaita, vaan syntisia.»

14. Silloin Johanneksen opetus- lapset tulivat hanen luoksensa ja sanoivat: »Me ja fariseukset paas- toamme paljon; miksi sinun ope- tuslapsesi eivat paastoa?»

15. Niin Jeesus sanoi heille: »Eivathan haavieraat voi surra, niin kauan kuin ylka on heidan kanssaan? Mutta tulee aika, jol- loin ylka otetaan heilta pois, ja silloin he paastoavat.

16. Ei kukaan pane vanuttamat- tomasta kankaasta paikkaa van- haan viittaan, silla semmoinen taytetilkku repii palasen vii- tasta, ja reika tulee pahemmaksi.

17. Eika nuorta viinia lasketa vanhoihin nahkaleileihin; jos las- ketaan, niin leilit pakahtuvat, ja viini juoksee maahan, ja leilit turmeltuvat; vaan nuori viini las- ketaan uusiin leileihin, ja niin molemmat sailyvat.*

-''18. Kun han tata heille puhui,

katso, eras synagoganesimies tuli ja heittaytyi maahan hanen eteen- sa ja sanoi: »Minun tyttareni kuoli juuri ikaan, mutta tule ja pane katesi hanen paalleen, niin han virkoaa eloon».

19. Niin Jeesus nousi ja lahti opetuslapsineen hanen mukanaan.

20. Ja katso, nainen, joka oU sairastanut verenjuoksua kaksi- toista vuotta, tuli takaapain ja kosketti hanen viittansa tupsua.

21. Silla han sanoi itsekseen: »Jospa vain saan koskettaa ha- nen viittaansa, niin tulen ter- veeksi».

22. Silloin Jeesus kaantyi, naki hanet ja sanoi: »Tyttareni, ole turvallisella mielin; uskosi on teh- nyt sinut terveeksi». Ja nainen tuli terveeksi silla hetkella.

23. J a kun Jeesus tuli esimie- hen taloon ja naki huilunsoitta- jat ja halinoivan vakijoukon,

24. sanoi han: »Menkaa pois, silla tytto ei ole kuollut, vaan nukkuu». Niin he nauroivat hanta.

25. Mutta kun vakijoukko oli ajettu ulos, meni han sisalle ja tarttui hanta kateen; ja tytto nousi.

26. J a sanoma tasta levisi koko siihen maahan.

27. Ja kun Jeesus kulki sielta, seurasi hanta kaksi sokeaa huu- taen ja sanoen: »Daavidin poika, armahda meita.!»

28. J a hanen mentyansa huo- neeseen sokeat tulivat hanen luok- sensa; ja Jeesus sanoi heille: »Uskotteko, etta mina voin sen

10. Luuk. 15:1, 2. — 13. Hoos. 6:6. Matt. 12:7; 18:11. Luuk. 19: 10. 1 Tim. 1: 15. — (V. 14-17 vert. Mark. 2:18-22. Luuk. 5: 33-38.) — 14. Luuk. 18: 12. — 15. Job. 16: 5, 6, 20. — (V. 18-26 vert. Mark. 5:21-43. Luuk. 8:40-56.) — 20. 4 Moos. 15:37-41. — 22. Matt. 14: 36. Luuk. 17: 19. — 23. 2 Aikak. 35: 25. — 24. Joh. 11: 11.

10 luku.

17

tehda?» He sanoivat hanelle: »>Uskomme, Herra>>.

29. Siiloin han-kosketti heidan silmiansa ja sanoi: »Tapahtukoon teille uskonne mukaan».

30. J a heidan silmansa auke- nivat. J a Jeesus varoitti heita vakavasti sanoen: »Katsokaa, ettei kukaan saa tasta tietaa.)).

31. Mutta he menivat pois ja levittivat hanen mainettaan koko siihen maahan.

32. Ja katso, naiden lahdettya tuotiin hanen luoksensa mykka mies, joka oli riivattu.

33. J a kun riivaaja oli ajettu ulos, niin mykka puhui, ja- kansa ihmetteli sanoen: »Tallaista ei ole Israelissa ikina nahty».

34. Mutta fariseukset sanoivat: »Riivaajain paamiehen avulla han ajaa ulos riivaajia').

35. Ja Jeesus vaelsi kaikki kaupungit ja kylat ja opetti hei- dan synagogissaan ja saarnasi val- takunnan evankeiiumia ja paran- si kaikenlaisia tauteja ja kaiken- laista raihnaisuutta.

36. Ja nahdessaan kansajoukot hanen tuli heita saali, kun he olivat raakkaantyneet ja naanty- neet niinkuin lampaat, joilla ei ole paimenta.

37. Siiloin han sanoi opetus- lapsilleen: ))Eloa on paljo, mutta tyomiehia vaha.

38. Rukoilkaa siis eion Her- raa, etta han lahettaisi tyomie- hia elonkorjuuseensa.»

.qA ^l — d

10 luku.

Jeesuksen kahdelletoista opetus- lapselleen antama valta i; opetus- lasten nimet 2 — 4; han lahettaa heita Juutalaisten luo antaen heille ohjeita 5 — 15, rohkaisee heita kes- tamaan vainoissa 16 — 23 ja ih- mispelotta tunnustamaan hanta 24 — 33, puhuu hanen kauttaan syntyvasta eripuraisuudesta ja ris- tinkantamisen velvollisuudesta 34 — 39 seka lupaa palkan niille, jot- ka ottavat heidat vastaan 40 — 42 .

1. Ja han kutsui luoksensa ne kaksitoista opetuslastaan ja antoi heille vallan ajaa ulos saastaisia henkia ja parantaa kaikenlaisia tauteja ja kaikenlaista raihnai- suutta.

2. Ja nama ovat noiden kah- dentoista apostolin nimet: ensi- mainen, Simon, jota kutsuttiin Pietariksi, ja Andreas, hanen veljensa, sitten Jaakob, Sebe- deuksen poika, ja Johannes, ha- nen veljensa; ■^'

3. Filippus ja Bartolomeus; Tuomas ja Matteus, publikaani; Jaakob, Alfeuksen poika, ja Leb- beus, lisanimelta Taddeus;

4. Simon Kananeus ja Juudas Iskariot, se sama, joka hanet kavalsi.

5. Nama kaksitoista Jeesus la- hetti ja kaski heita sanoen: »A1- kaa lahteko pakanain luo, alkaa- ka menko mihinkaan Samarialais- ten kaupunkiin,

6. vaan menkaa ennemmin nii- den kadonneiden lammasten luo, jotka ovat Israelin huonetta.

29. Matt. 8: 13. — 32. Luuk.ll: 14, 15. — 34. Matt. 12: 24. Mark. 3: 22. — 35. Matt. 4: 23. Mark. 6: 6. — 36. 4 Moos. 27: 17. Es. 53: G. Sak. 10: 2. Mark. 6: 34. 1 Piet. 2: 25. — 37. Luuk. 10: 2. Joh. 4: 35.

10. (V. 1-15 vert. Mark. 6:7-13. Luuk. 9:1-5.) — 1. Mark. 3: 13-15. — 2. Mark. 3:16-19. Luuk. 6:13-16. Joh. 1:40-42. Ap. t. 1:13. — 6. Ps. 119:176. Jer. 50:6. Matt. 15:24. Ap. t. 13:46.

14. 765 — 2

Matteuksen Evankeliumi.

7. J a missa kuljette, saarnat- kaa ja sanokaa: 'Taivasten valta- kunta on tullut lahelle'.

8. Parantakaa sairaita, herat- takaa kuolleita, puhdistakaa pi- talisia, ajakaa ulos riivaajia. Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa.

9. Alkaa varustako itseilenne kultaa eika hopeaa eika vaskea vyohonne,

10. ei laukkua matkalle eika kahta ihokasta eika kenkia eika sauvaa; silla tyomies ansaitsee saada ruokansa.

11. Kun tulette johonkin kau- punkiin tai kylaan, tiedustelkaa, kuka siella on arvollinen, ja jaa- kaa hanen luokseen, kunnes lah- dette silta paikkakunnalta.

12. Ja tullessanne taloon ter- vehtikaa sita.

13. J a jos talo on arvollinen, tulkoon rauhanne sille; mutta jos se ei ole arvollinen, palatkoon rauhanne teille takaisin.

14. J a jos teita ei oteta vas- taan eika sanojanne kuulla, niin lahtekaa pois siita talosta tai siita kaupungista ja pudistakaa tomu jaloistanne.

15. Totisesti mina sanon teille: Sodoman ja Gomorran maan on tuomiopaivana oleva huokeampi kuin sen kaupungin.

16. Katso, mina lahetan teidat niinkuin lampaat susien keskelle;

olkaa siis alykkaita kuin kaarmeet ja viattomia kuin kyyhkyset.

17. Kavahtakaa ihmisia, siila he vetavat teidat oikeuksiin ja synagogissaan he teita ruoskivat;

18. ja teidat viedaan maaher- rainkin ja kuningasten eteen mi- nun tahteni, todistukseksi heille ja pakanoille.

19. Mutta kun he vetavat^tei- ta oikeuteen, alkaa huolehtiko siita, miten tahi mita puhuisitte, silla teille annetaan silla hetkella, mita teidan on puhuminen.

20. Silla ette te ole puhumassa, vaan Isanne Henki se on, joka puhuu teissa.

21. J a veli antaa veljensa kuo- lemaan ja isa lapsensa, ja lapset nousevat vanhempiansa vastaan ja tappavat heidat.

22. Ja te joudutte kaikkien vi- hattaviksi minun nimeni tahden; mutta joka kestaa loppuun asti, han pelastuu.

23. J a kun teita vainoavat yh- dessa kaupungissa, paetkaa toi- seen; silla totisesti mina sanon teille: te ette ehdi loppuun kayda Israelin kaupunkeja, ennenkuin Ihmisen Poika tulee.

24. Ei ole opetuslapsi opetta- jaansa parempi, eika palvelija pa- rempi isantaansa.

25. Opetuslapselle riittaa, etta hanelle kay niinkuin ha- nen opettajalleen, ja palvelijalle.

7. Matt. 3: 2; 4: 17. Luuk. 9: 2. — 8. Ap. t. 20: 33, 35. — 9. Luuk. 10:4-16; 22:35.-10. 4 Moos. 18:31. 1 Kor. 9:7, 14. 1 Tim. 5: 18. — 11. Ap. t. 16: 15. — 12. 1 Sam. 25: 6. — 14. Ap. t. 13: 51; 18: 6. — 15. Matt. 11: 24. — 16. Luuk. 10: 3. Room. 16: 19. 2 Kor. 1: 12. — 17. Matt. 24: 9. Joh. 16: 2. —18. Mark. 13: 9. Luuk. 21: 12, 13. Ap. t. 12: 1-11; 24: 25; 25: 23: 27: 24.-19. Mark. 13: 11-13. Luuk. 12:11, 12. 2 Tim. 4:17.-20. 2 Moos. 4:12. Luuk. 21:14, 15. Ap. t. 4: 8. — 21. Miik. 7: 6. — 22. Matt. 24: 9, 13. Mark. 13: 12, 13. Luuk. 21: 16, 17. Ilm. 2: 10. — 24. Luuk. 6: 40. Joh. 13: 16; 15: 20. — 26. Matt. 12:24. Mark. 3:22. Luuk. 11:15.

10 lukii.

19

etta hanelle kay niinkuin hanen isannalleen. Jos he perheenisan- taa ovat sanoneet Beelsebuliksi, kuinka paljoa enemman hanen perhevakeaan! ■O'A

26. Alkaa siis peljatko heita. Silla ei ole mitaan peitettya, joka ei tule paljastetuksi, eika mitaan salattua, joka ei tule tunnetuksi.

27. Minka mina sanon teille pi- meassa, puhukaa se paivan va- lossa. J a minka kuulette kuis- kattavan korvaanne, se julista- kaa katoilta.

28. Ja alkaa peljatko niita, jot- ka tappavat riiumiin, mutta ei- vat voi tappaa sielua; vaan pel- jatkaa ennemmin sita, joka voi seka sielun etta ruumiin hukuttaa helvettiin.

- 29. Eiko kahta varpusta myy- da yhteen ropoon? Eika yksikaan niista putoa maahan teidan Isan- ne sallimatta.

30. Ovatpa teidan paanne hiuk- setkin kaikki luetut.

31. Alkaa siis peljatko; te olet- te suurempiarvoiset kuin monta varpusta.

32. Sentahden, jokainen, joka tunnustaa minut ihmisten edessa, hanet minakin tunnustan Isani edessa, joka on taivaissa.

33. Mutta joka kieltaa minut ihmisten edessa, hanet minakin

kiellan Isani edessa, joka on tai- vaissa.

. 34. Alkaa luulko, etta mina olen tullut tuomaan rauhaa maan paalle; en ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekkaa.

35. Silla mina olen tullut nos- tamaan pojan riitaan isaansa vastaan ja tyttaren aitiansa vas- taan ja minian anoppiansa vas- taan;

36. ja ihmisen vihollisiksi tu- levat hanen omat perhekuntalai- sensa.

37. Joka rakastaa isaansa taik- ka aitiaan enemman kuin minua, se ei ole minulle sovelias; ja joka rakastaa poikaansa taikka tytar- taan enemman kuin minua, se ei ole minulle sovelias;

38. ja joka ei ota ristiaan ja seuraa minua, se ei ole minulle sovelias.

- 39. Joka loytaa sielunsa, ka- dottaa sen, ja joka kadottaa sielunsa minun tahteni, han loy- taa sen.

40. Joka ottaa luokseen teidat, se ottaa minut luokseen, ja joka ot- taa minut luckseen, ottaa luokseen sen, joka on minut lahettanyt.

41. Joka profeetan ottaa luok- seen profeetta-nimen tahden, saa profeetan palkan; ja joka van- hurskaan ottaa luokseen van- hurskaan nimen tahden, saa van^^ hurskaan palkan. -i"-'

' |V. 26-33 vert. Luuk. 12:2-9.)— 26. Jer. 1:8. Mark. 4:22. Luuk. 8:17. 1 Kor. 4: &. 1 Piet. 3: 14. — 28. Viis. 16: 13, 14. 2 Makk. 6: 26. Jaak. 4: 12. — 29. Job 39: 3. Ps. 50: 11. — 30. Luuk. 21: 18. Ap. t. 27: 34. — 31. Matt. 6: 26. Luuk. 12: 24. — 32. Room. 10: 9. Ilm. 3: 5. — 33. Mark. 8: 38. Luuk. 9: 26. 2 Tim. 2: 12. 2 Piet. 2: 1. — 34. Luuk. 12: 51, 53. — 36. Miik. 7: 6. — 36. Ps. 41: 10; 55: 14. Job. 13: 18. — 37. Luuk. 14: 26, 27. — 38. Matt. 16: 24, 25. Mark. 8: 34. 35. Luuk. 9: 23. — 39. Luuk. 17: 33. Job. 12: 25. — 40. Mark. 9: 37. Luuk. 9: 48; 10: 16. Job. 13: 20. Gal. 4: 14. — 41. 1 Kun. 17: 10-24. 2 Kun. 4: 8. Matt. 18: 5.

20

Matieuksen Evankeliumi.

42. J a kuka hyvansa antaa yh- delle naista pienista maljallisen- kaan kylmaa vetta hanen juo- daksensa, sentahden etta se on opetuslapsi, totisesti mina sanon teille: han ei jaa palkkaansa vaille.»

11 luku.

Jeesus opettaa Galilean kaupiin- geissa i, antaa vastauksen Johan- nes Kastajan lahetystoUe 2—6, to- distaa Johanneksesta 7 — 19, soi- maa kansaa katumattomuudesta 20 — 24, ylistaa Isaa armon ilmai- semisesta lapsenmielisille 25 — 27 ja kutsuu tykonsa tyotatekevai- set ja raskautetut 28 — 30.

1. Ja tapahtui, kun Jeesus oil antanut kahdelletoista opetus- lapselleen nama kaskyt, etta han lahti sielta edemma opettamaan ja saarnaamaan heidan kaupun- keihinsa.

2. Mutta kun Johannes vanki- lassa oUessaan kuuli Kristuksen teot, lahetti han opetuslapslansa

3. sanomaan handle: »01etko sina se tuleva, vai onko meidan odotettava toista?»

4. Niin Jeesus vastasi ja sanoi heille: »Menkaa ja ilmoittakaa Johannekselle, mita kuulette ja naette:

5. sokeat saavat nakonsa, ja ontuvat kavelevat, pitaliset puh- distuvat, ja kuurot kuulevat, ja kuolleet heratetaan, ja koyhille julistetaan evankeliumia.

6. Ja autuas on se, joka ei loukkaannu minuun.»

7. Kun he menivat pois, rupesi Jeesus puhumaan kansalle Johan- neksesta: »Mita te lahditte era- maahan katselemaan? Ruokoa- ko, jota tuuli huojuttaa?

8. Vai mita lahditte katso- maan? Ihmistako, hienoihin vaatteihin puettua? Katso, hie- nopukuiset ovat kuningasten kar- tanoissa.

9. Vai mita te lahditte? Pro- feettaako katsomaan? Tosiaan, mina sanon teille: han on enem- pikin kuin profeetta.

10. Tama on se, josta on kir- joitettu: 'Katso, mina lahetan enkelini kasvojesi edelle, ja han on valmistava tiesi sinun eteesi'.

11. Totisesti mina sanon teille: ei ole vaimoista syntyneiden jou- kosta noussut suurempaa kuin Johannes Kastaja; mutta pienin taivasten valtakunnassa on suu- rempi kuin han.

12. Mutta Johannes Kastajan paivista tahan asti hyokataan tai- vasten valtakuntaa vastaan, ja hyokkaajat tempaavat sen itsel- leen.

13. Silla kaikki profeetat ja la- ki ovat ennustaneet Johannek- seen asti;

14. ja jos tahdotte uskoa: han on Elias, joka oli tuleva.

15. Jolla on korvat, han kuul- koon!

16. Mutta mihin mina vertaan taman sukupolven? Se on lasten kaltainen, jotka istuvat toreilla ja huutavat toisilleen

17. sanoen: 'Me soitimme teil-

42. Matt. 25: 40. Mark. 9: 41. Hebr. 6: 10/' 11. (V. 2-19 vert. Luuk. 7: 18-35.) — 2. Matt.

14:3.

3. 5 Moos.

18:15. Dan. 9:25,26. Mai. 3:1.-5. Es. 35:5, 6; 61:1.-6. Luuk.

- 10. Mai. 3:

Matt. 17:12.

15. Matt. 13: 9, 43. Mark. 4: 9, 23.

2: 34. — 7. Matt. 3: 5. Jaak. 1:6. — 9. Luuk. 1: 76. 1. Mark. 1:2. — 12. Luuk. 16:16. —14. Mai. 4:5. Mark. 9: 13. Luuk. 1: 17. Ilm. 2: 7.

12 luku.

21

le huilua, ja te ette tanssineet, me veisasimme itkuvirsia, ja te ette vaikeroineet'.

18. Silla Johannes tuli, han ei syo eika juo, ja he sanovat: 'Ha- nessa on riivaaja'.

19. Ihmisen Poika tuli han syo ja juo, ja he sanovat: 'Katso syomaria ja viininjuojaa, publi- kaanien ja syntisten ystavaa!' ja viisaus on oike^ksi naytetty teoistaan.»

20. Sitten han rupesi soimaa- maan niita kaupunkeja, joissa u- seimmat hanen voimatekonsa oli- vat tapahtuneet, siita, etteivat ne olleet tehneet parannusta:

21. )>Voi sinua Korasih! Voi sinua Betsaida! Silla jos ne voi- mateot, jotka ovat tapahtuneet teissa, olisivat tapahtuneet Tyy- rossa ja Siidonissa, niin he olisi- vat jo aikaa sitten sakissa ja tu- hassa tehneet parannuksen.

22. Mutta mina sanon teille: Tyyron ja Siidonin on tuomiopai- vana oleva huokeampi kuin tei- dan.

23. Ja sina Kapernaum, tulet- kohan taivaaseen asti ylennet- tavaksi? Aina alas tuonelaan asti on sinun mentava! Silla jos ne voimateot, jotka ovat tapah- tuneet sinussa, olisivat tapahtu- neet Sodomassa, niin se seisoisi viela tanakin paivana.

24. Mutta mina sanon teille: Sodoman maan on tuomiopaivana cleva huokeampi kuin sinun. »

26. Siihen ajkaan Jeesus joh- tdi puhumaan sanoen: »Mina ylis-

tan sinua, Isa, taivaan ja maan Herra, etta olet salannut taman viisailta ja ymmartavaisilta ja il- maissut sen lapsenmielisille.

26. Niin, Isa, silla nain on na- kynyt hyvaksi sinulle.

27. Kaikki on Isani antanut minun haltuuni, eika kukaan muu tunne Poikaa kuin Isa, eika Isaa tunne kukaan muu kuin Poika ja se, kenelle Poika tahtoo hanet ilmaista.

28. Tulkaa minun tykoni kaik- ki tyotatekavat ja raskaute- tut, niin mina annan teille levon.

29. Ottakaa minun ikeeni paal- lenne ja oppikaa minusta, silla mina olen savyisa ja noyra syda- meltani: niin te loydatte levon sielullenne.

30. Silla minun ikeeni on su- loinen, ja minun kuormani on kevea.»

12 luku.

Jeesus puoliistaa opetuslapsiaan, jotka katkovat tahkapaita sapat- tina I — 8, parantaa miehen, jonka kasi oil kuivettunut g — 14, kieltaa kansaa saattamasta hanta ilmi 15 — 21, parantaa riivatun mie- hen ja kumoaa syytoksen, etta han Beelsebulin avnlla ajaa ulos riivaajia 22 — 30, varoittaa her- jaamasta Pyhaa Henkea 31 — 37, moittii kansaa pahaksi ja tunnus- merkkeja tavoittelevaksi $8 — 42, puhuu ihmisesta, johon saastainen henki palaa 43 — 45, ja sanoo Isan- sa tahdon tekijaa veljekseen, sisa- rekseen ja aidikseen 46 — 50.

18. Jer. 35: 5. 6. Matt. 3: 4. — 19. Luuk. 15: 1, 2. ~ (V. 20-24 vert. Luuk. 10: 12-15.) — 23. Matt. 4: 13. — 24. Matt. 10: 15. — (V. 25-27 vert. Luuk. 10: 21, 22.) — 26. Job 37: 24. Ps. 119: 130. 1 Kor. 1: 19, 26-29. — 27. Ps. 8: 7. Matt. 28: 18. Joh. 1: 18; 3: 35; 6: 46; 10:15; 13:3; 17:2. Ef. 1: 20-23. — 28. Jer. 31: 25. Matt. 12: 20. Joh. 7: 37. — 29. Jer. 6: 16. Syr. 51: 35. Matt. 21: 5. — 30. 1 Joh. 5: 3.

12. (V. 1-8 vert. Mark. 2: 23-28. Luuk. 6: 1-5.)

22

Matte uk sen Evankeliumi.

1. Siihen aikaan Jeesus kulki sapattina viljavainioiden lapi; ja hanen opetuslastensa oli nalka, ja he rupesivat katkomaan tah- kapaita ja syomaan.

2. Mutta kun fariseukset sen nakivat, sanoivat he hanelle: »Katso, sinun opetuslapsesi teke- vat mita ei oleluvaUistatehdasa- pattina».

3. Niin han sanoi heille: »Et- teko ole lukeneet, mita Daavid teki, kun hanen ja hanen seura- laistensa oh nalka,

4. kuinka han meni Jumalan huoneeseen, ja kuinka he soivat esiinpanoleivat, joita ei hanen ei- ka hanen seuralaistensa oUut lupa syoda, vaan ainoastaan pappien?

5. Tai etteko ole lukeneet lais- ta, etta papit sapattina pyhakos- sa rikkovat sapatin ja ovat kui- tenkin syyttomia?

6. Mutta mina sanon teille: tas- sa on se, joka on pyhakkoa suu- rempi.

7. Mutta jos tietaisitte, mita tama on: 'Laupeutta mina tah- don enka uhria', niin ette tuomit- sisi syyttomia,

8. Silla Ihmisen Poika on sa- patin herra.»

9. Ja han lahti sielta ja tuH heidan synagogaansa.

10. Ja katso, siella oH mies, jonka kasi oli kuivettunut. Niin he kysyivat hanelta sanoen: »0n- ko lupa sapattina parantaa?» Sil- la he tahtoivat nostaa syytteen hanta vastaan.

11. Niin han sanoi heille: »Jos

joUakin teista on vain yksi lam- mas, ja se putoaa sapattina kuop- paan, eiko han tartu siihen ja nosta sita ylos?

12. Kuinka paljoa suurempiar- voinen onkaan ihminen kuin lam- mas! Sentahden on luvallista tehda sapattina hyvaa.»

13. Sitten han sanoi miehelle: »Ojenna katesi!» J a han ojensi; ja se tuli entiselleen, terveeksi niinkuin toinenkin,

14. Niin fariseukset lahtivat ulos ja pitivat neuvottelun hanta vastaan, surmatakseen hanet.

15. Mutta kun Jeesus huomasi sen, vetaytyi han sielta pois. J a monet seurasivat hanta, ja han paransi heidat kaikki,

16. ja han varoitti vakavasti heita saattamasta hanta ilmi;

17. jotta kavisi toteen, mika on puhuttu Esaias profeetan kautta, joka sanoo:

18. »Katso, minun palvelijani, jonka olen valinnut, minun rak- kaani, johon sieluni on mielisty- nyt; mina panen Henkeni hanen paallensa, ja han on julistava-oi- keutta pakanoille.

19. Ei han riitele eika huuda, eika hanen aantaan kuulla ka- duilla.

20. Sarjettya ruokoa han ei muserra, ja suitsevaa kynttilan- sydanta han ei sammuta, ennen- kuin saattaa oikeuden voittoon.

21. J a hanen nimeensa paka- nat panevat toivonsa.»

22. Silloin tuotiin hanen ty- konsa riivattu mies, joka oli so-

1. 5 Moos. 23: 25. — 2. 2 Moos. 20: 10.— 3. 1 Sam. 21: 4, 6. — 4. 2 Moos. 25: 30. 3 Moos, 24: 9. — 5. 4 Moos. 28: 9, 10. — 7. Hoos. 6: 6. Matt. 9: 13. — (V. 9-14 vert. Mark. 3: 1-6. Luuk. 6: 6-11.) — 10. Luuk. 14: 3. — 11. 5 Moos. 22: 4, Luuk. 14: 5. — 14. Job. 5: 16.

— 16. Mark. 3: 7. — 18. Es. 2: 4; 11: 2; 42: 1-4. Matt. 3: 16, 17; 17: 5.

— 21. Room. 15: 12. — (V. 22-45 vert. Mark. 3: 22-30. Luuk. 11:14-26, 29-32.) — 22. Matt. 9:32, 33. , ,. , o-i

12 /U^ti.i*'

23

kea 3 a mykka, ja ban paransi ha- net, niin etta mykka puhui ja naki.

23. J a kaikki kansa hammas- tyi ja sanoi: »Eikohan tama ole Daavidin poika?»

24. Mutta kun fariseukset sen kuulivat, sanoivat he: »Tama ei aja riivaajia ulos kenenkaan muun kuin Beelsebulin, riivaa- jain paamiehen, avulla».

25. Mutta ban tipsi beidan aja- tuksensa ja sanoi beille: »Jokai- nen valtakunta, joka riitautuu itsensa kanssa, joutuu autioksi, eika mikaan kaupunki tai talo, joka riitautuu itsensa kanssa, pysy pystyssa.

26. Jos nyt saatana ajaa ulos saatanan, niin ban on riitautu- nut itsensa kanssa; kuinka siis banen valtakuntansa pysyy pys- tyssa?

27. J a jos mina Beelsebulin a- vulla ajan ulos riivaajia, ke- nenka avuUa sitten teidan lap- senne ajavat niita ulos? Sentah- den be tulevat olemaan teidan tuomarinne.

2S. Mutta jos mina Jumalan Hengella^ ajan ulos riivaajia, niin onban Jumalan valtakunta tullut teidan luoksenne.

29. Taikka kuinka voi joku tunkeutua vakevan taloon ja ryos- taa hanen tavaransa, joUei ban ensin sido tuota vakevaa? Vasta sitten ban ryostaa banen talonsa.

30. Joka ei ole minun kanssa- ni, ban on minua vastaan, ja joka ei minu/i kanssani kokoa, ban hajoittaa.

31. Sentabden mina sanon teil-

le: jokainen synti ja jumalan - pilkka annetaan ibmisille anteek- si, mutta Hengen berjaamista ei anneta anteeksi.

32. J a jos joku sanookin sanan Ibmisen Poikaa vastaan, niin se banelle annetaan anteeksi; mutta jos joku sanoo jotakin Pyhaa Henkea vastaan, niin sita banelle ei anneta anteeksi, ei tassa maail- massa eika tulevassa.

33. Joko tebkaa puu byvaksi ja sen bedelma byvaksi, tabi tebkaa puu buonoksi ja sen be- delma buonoksi; silla bedelmasta puu tunnetaan.

34. Te kyykaarmeiden sikiot, kuinka te saattaisitte byvaa pu- bua, kun itse olette paboja? Sil- la sydamen kyllyydesta suu pu- huu.

35. Hyva ibminen tuo byvasta varastostaan esille byvaa, ja pa- ba ibminen tuo pabasta varas- tostaan esille pabaa.

36. Mutta mina sanon teille: jokaisesta turbasta sanasta, min ka ibmiset pubuvat, on beidan tebtava till tuomiopaivana.

37. Silla sanoistasi sinut van- burskautetaan, ja sanoistasi si- nut tuomitaan.»

38. Silloin muutamat kirjan oppineista ja fariseuksista vasta sivat banelle sanoen: »Opettaja, me tabdomme nabda sinulta tunnusmerkin)).

39. Mutta ban vastasi beille ja sanoi: »Tama paba ja avionrik- koja sukupolvi tavoittelee tunnus- merkkia, mutta sille ei anneta

24. Matt. 9: 34. — 25. Ps. 139: 2. — 30. Mark. 9: 40. Luuk. 9:50. — 31. Hebr. 6:4-7; 10:26. 1 Job. 5:16. — 32. Luuk. 12: 10; 23:34. 1 Tim. 1: 13. — 33. Matt. 7:17. Luulv. 6:43-45.— 34. Matt. 3: 7; 15: 18, 19; 23: 33. Luuk. 3: 7. — 36. Saarn. 12: 14. 1 Piet. 4: 5. — 37. Jaak. 3: 2. — 38. Matt. 16: 1. Mark. 8: 11, 12. 1 Kor. 1: 22. —39. Matt. 16: 4. Luuk. 11: 29-32.

24

Matteuksen Evankeliumi.

muuta tunnusmerkkia kuin Joo- nas profeetan tunnusmerkki.

40. Silla niinkuin Joonas oli meripedon vatsassa kolme pai- vaa ja kolme yota, niin Ihmisen Poikakin on oleva maan povessa kolme paivaa ja kolme yota.

41. Niniven miehet nousevat tuomion paivana taman sukupol- ven kanssa ja tulevat sille tuo- rnioksi; silla he tekivat parannuk- sen Joonaan saarnan johdosta, ja katso, tassa on enempi kuin Joonas.

42. Etelan kuningatar on nou- seva tuomion paivana taman su- kupolven kanssa ja tuleva sille tuo- mioksi; silla han tuli maan aa- rista kuulemaan Salomonin vii- sautta, ja katso, tassa on enem- pi kuin Salomon.

43. Kun saastainen henki lah- tee ihmisesta, kuljeksii se karuja paikkoja ja etsii lepoa, eika loy- da.

44. Silloin han sanoo: 'Mina palaan huoneeseeni, josta lahdin'. J a kun han tulee, tapaa han sen joutilaana ja lakaistuna ja koris- tettuna.

45. Silloin han menee ja ottaa mukaansa seitseman muuta, han- ta pahempaa henkea, ja ne tu- levat sisaan ja asuvat siella. J a sen ihmisen viimeinen tila on oleva pahempi kuin ensimainen. Niin kay myos talle pahalle suku- polvelle.))

46. Hanen viela puhuessaan kansalle, katso, hanen aitinsa ja veljensa seisoivat ulkona, tah- toen hanta puhutella.

47. Niin joku sanoi hanelle:

»Katso, aitisi ja veljesi seisovat ulkona ja tahtovat sinua puhu- tella)).

48. Mutta han vastasi ja sanoi sille, joka ilmoitti sen hanelle: »Kuka on aitini, ja ketka ovat veljeni?»

49. J a han ojensi katensa ope- tuslastensa puoleen ja sanoi: »Katso, aitini ja veljeni!

50. Silla jokainen, joka tekee taivaissa olevan Isani tahdon, han on minun veljeni ja sisareni ja aitini.))

13 luku.

Jeesus esittaii vertauksen kylvii- jastai — 9, sanoo. minkatahdenhan puhuu vertauksin lo — ly , ja se- littaa vertauksen kylvajasta j8 — 23; esittaa vertauksen pellon valhevehnasta 24 — 30, sinapin- siemenesta 31, 32 ja hapatuksesta 33, eika puhu kansalle mitaan il- man vertausta 34, 35; selittaa ver- tauksen pellon valhevehnasta 36 — 43. Vertaus peltoon katketys- ta aarteesta 44, kallisarvoisesta helmesta 45, 46 ja mereen laske- tusta nuotasta 47 — 50. Taivasten valtakunnan opetuslapsen on tuo- tava esille uutta ja vanhaa 51, 52. Jeesusta ylenkatsotaan Nasare- tissa 53 — 58.

1. Sina paivana Jeesus lahti asunnostaan ja istui meren ran- nalle.

2. J a hanen luoksensa kokoon- tui paljo kansaa, jonka tahden han astui venheeseen ja istuutui, ja kaikki kansa seisoi rannalla.

40. Joon. 2: 1. — 41. Joon. 3: 5. -- 42. 1 Kun. 10: 1-10. 2 Aikak. 9:1-9.— 45. 2 Piet. 2:20.— (V. 46-50 vert. Mark. 3:31-35. Luuk. 8:19-21.^ — 46. Matt. 13:55. — 50. Joh. 15:14. Room. 8:29. Hehr. 2: 11. 1 Joh. 2: 17.

13. (V. 1-23 vert. Mark, 4: 1-20. Luuk. 8: 4-15.)

13 luku.

25

3. J a han puhiii heille paljon vertauksin ja sanoi: >>Katso, kyl- vaja lahti kylvamaan.

4. J a hanen kylvaessaan puto- sivat muutamat siemenet tien vie- reen ja linnut tulivat ja soivat ne.

5. Toiset putosivat kallioperal- le, jossa niilla ei ollut paljo maa- ta, ja ne nousivat kohta oraalle, kun niilla ei ollut syvaa maata.

6. Mutta auringqn noustua ne poudittuivat, ja kun niilla ei ol- lut juurta, niin ne kuivettuivat.

7. Toiset taas putosivat orjan- tappuroihin, ja orjantappurat nousivat ja tukahuttivat ne.

8. J a toiset putosivat hyvaan maahan ja antoivat sadori, mitka sata, mitka kuusikynnmenta. mit- ka kolmekymmenta jyvaa.

9. Jolla on korvat, han kuul- koon!»

10. Niin hanen opetuslapsensa tulivat ja sanoivat hanelle: »Min- katahden puhut heille vertauk- sin?))

11. Han vastasi ja sanoi: >>Sen- tahden,' etta teidan on annettu tuntea taivasten valtakunnan sa- laisuudet, mutta heidan ei ole annettu.

12. Silla jolla on, hanelle anne- taan, ja hanella on oleva ylta- kyllin; mutta jolla ei ole, hanelta otetaan pois sekin, mika hanella on.

13. Sentahden puhun heille ver- tauksin, etta he nakevin silmin eivat nae ja kuulevin korvin ei- vat kuule, eiv^tka ymmarra.

14. Ja heissa kay toteen Esai- aan ennustus, joka sanoo: 'Kuu-

levin korvin te kuulette, etteka ymmarra, ja nakevin silmin te naette, etteka huomaa.

15. Silla paatunut on taman kansan sydan, ja korvillaan he tyolaasti kuulevat, ja silman- sa he ovat ummistaneet, jot- ta he eivat nakisi silmillaan ja kuulisi korvillaan ja ymmartaisi sydamellaan ja kaantyisi ja mina en heita parantaisi.'

16. Mutta autuaat ovat teidan silmanne, . koska nakevat, ja tei- dan korvanne, koska kuulevat.

17. Silla totisesti mina sanon teille: monet profeetat ja van- hurskaat ovat halunneet nahda, mita te naette, eivatka ole saa- neet nahda, ja kuulla, mita te kuu- lette, eivatka ole saaneet kuulla.

18. Kuulkaa siis te vertaus kylvajasta:

19. Jos kuka kuulee valtakun- nan sanan, eika ymmarra, niin pahoiainen tulee ja tempaa pois sen, mika hanen sydameensa kyi- vettiin. Tama on se, joka kyl- vettiin tien viereen.

20. Mika kallioperalle kylvet- tiin, on se, joka kuulee sanan ja heti ottaa sen ilolla vastaan;

21. m.utta hanella ei ole itses- saan juurta, vaan han kestaa ai- noastaan jonkun aikaa, ja kun tulee ahdistus tai vaino sanan tahden, niin han heti loukkaantuu.

22. Mika taas orjantappuroihin kylvettiin, on se, joka kuulee sa- nan, ja taman maailman huoli ja rikkauden viettelys tukahuttavat sanan, ja han jaa hedelmatto- maksi.

9. Matt. 11: 15. Mark. 4: 23. Ilm. 2: 7. — 11. 1 Kor. 2: 10. 1 Joh. 2: 27. — 12. Matt. 25: 29. Mark. 4: 25. Luuk. 8: 18; 19: 26. — 18. 5 Moos. 29:4. Jer. 5:21. Has. 12:2. — 14. Es. 6:9, 10; 29:10. Joh. 12: 40. Ap. t. 28: 26, 27. Room. 11: 8. — 16. Matt. 16: 17. Luuk. 10:23, 24. — 17. Ps. 43:3. 1 Piet. 1:10, 11. — 22. Matt. 19:22. 1 Tim. 6: 9.

26

Matteuksen Evankeliumi.

23. Mutta mika hyvaan maahan kylvettiin, on se, joka kuulee sa- nan ja ymmartaa sen ja myos luottaa hedelman ja tekee, mika sata jyvaa, mika kuusikymmen- ta, mika kolmekymmenta.»

24. Toisen vertauksen han esit- ti heille sanoen: »Taivasten val- takunta on verrattava mieheen, joka kylvi hyvan siemenen pel- toonsa.

25. Mutta ihmisten nukkuessa hanen vihoUisensa tuli ja kyivi valhevehnaa vehnan sekaan ja meni pois.

26. J a kun laiho kasvoi ja teki hedelmaa, silloin valhevehnakin tuii nakyviin.

27. Niin perheenisannan palve- lijat tulivat ja sanoivat hanelle: 'Herra, etko kylvanyt peltoosi hyvaa siementa? Mista siihen sitten on tuUut valhevehnaa?'

28. Han sanoi heille: 'Sen on vihamies tehnyt'. Niin palveli- iat sanoivat hanelle: 'Tahdotko, etta menemme ja kokoamme sen?'

29. Mutta han sanoi: 'En, ett- ette valhevehnaa kootessanne nyh- taisi sen mukana vehnaakin.

30. Antakaa molempain kas- vaa yhdessa elonleikkuuseen asti; j,a elonaikana mina sanon leik- kuumiehille: Kootkaa ensin val- hevehna ja sitokaa se kimppui- hin poltettavaksi, mutta vehna koriatkaa aittaani.'*

31. Toisen vertauksen han esit- ti heille sanoen: i>Taivasten val- takunta on sinapinsiemenen kal- tainen, jonka mies otti ja kylvi p-eltoonsa.

32. Se on kaikista siemenista pienin, mutta kun se on kasva-

nut, on se suurin vihanneskas- veista ja tulee puuksi, niin etta taivaan linnut tulevat ja tekevat pesansa sen oksille.»

33. Toisen vertauksen han pu- hui heille: ^Taivasten valtakun- ta on hapatuksen kaltainen, jon- ka nainen otti ja sekoitti kol- meen vakalliseen jauhoja, kunnes kaikki happani'>.

34. Taman kaiken jeesus pu- hui kansalle vertauksin, ja ilman vertausta han ei puhunut heille mitaan;

35. jotta kavisi toteen, mika on puhuttu profeetan kautta, jo- ka sanoo: )>Mina. avaan suuni vertauksiin, mina julistan sita, mika on oUut salassa maailman perustamisesta asti».

36. Sitten han laski luotaan kansan ja meni asuntoonsa. Ja ha- nen opetuslapsensa tulivat hanen luoksensa ja sanoivat: »Selita meil- le vertaus pellon valhevehnasta*.

37. Niin han vastasi ja sanoi: •>Hyvan siemenen kylvaja on Ih- misen Poika.

38. Pelto on maailma; hyva siemen, se on valtakunnan lap- set, mutta valhevehna on paho- laisen lapset.

39. VihoUinen, joka sen kylvi, on perkele; elonaika on maailman loppu, ja leikkuumiehet ovat en- kelit.

40. Niinkuin valhevehna koo- taan ja tulessa poltetaan, niin on tapahtuva maailman lopussa.

41. Ihmisen Poika lahettaa en- kelinsa, ja he kokoavat hanen valtakunnastaan kaikki, jotka ovat pahennukseksi ja jotka te- kevat laittomuutta,

30. Matt. 3:12. — (V. 31-33 vert. Luuk. 13:18-21.) — 31. Mark. 4:30-32. — 32. Hes. 17:23; 31:6. — 34. Mark. 4:33, 34.

— 36. Ps. 78: 2. — 38. Joh. 8: 44. Ap. t. 13: 10. 1 Joh. 3: 8, 10.

— 39. Jooel 3: 13. Ilm. 14: 15. — 41. Sef. 1: 3.

14 luku.

27

42. ja heittavat heidat tuliseen patsiin; siella on oleva itku ja hammasten kiristys.

43. Silloin vanhurskaat loista- vat Isansa valtakunnassa niin- kuin aurinko. Jolla on korvat, h^n kuulkooni

44. Taivasten valtakunta on peltoon katketyn aarteen kaltai- nen, jonka mies loysi ja kat- ki; ja siita iloissaan han meni ja moi kaikki, mita hanella oli, ja osti sen pellon.

45. Viela taivasten valtakunta on kuin kauppias, joka etsi jalo- ja helmia,

46. ja loydettyaan yhden kal- lisarvoisen helmen han meni ja moi kaikki, mita hanella oli, ja osti sen.

47. Viela taivasten valtakunta on nuotan kaltainen, joka lasket- tiin mereen ja kokosi: kaikenlai- sia kaloja.

48. J a kun se tuli tayteen, ve- tivat he sen rannalle. istuutuivat ja kokpsivat hyvat astioihin, mut- ta kelvottomat he viskasivat pois.

49. Nain on kayva maailman lopussa; enkelit lahtevat ja erot- tavat pahat vanhurskaista

50. ja heittavat heidat tuliseen patsiin; siella on oleva itku ja hammasten kiristys.

51. Oletteko ymmartaneet ta- man kaiken?» He sanoivat ha- nelle: »01emme».

52. Niin han sanoi heille: »Sen- tahden on jokainen kirjanoppi- nut, joka on tuHut taivasten val- takunnan opetuslapseksi, perheen-

isannan kaltainen, joka tuo varas- tostaan esille uutta ja vanhaa*.

53. Ja tapahtui, kun Jeesus oli lopettanut nama vertaukset, ett§. han lahti sielta.

54. Ja han tuli kotikaupun- kiinsa ja opetti heita heidan sy- nagogassaan, niin etta he ham- mastyivat ja sanoivat: »Mista talla on tammoinen viisaus ja na ma voimateot?

55. Eiko tama ole se rakenta- jan poika? Eiko hanen aitinsa nimi ole Maria ja hanen veljiensa nimet Jaakob ja Joosef ja Simon ja Juudas?

56. J a hanen sisarensa, eivat- ko he kaikki ole meidan paris- samme? Mista sitten talla on tama kaikki?)>

57. Ja he loukkaantuivat ha- neen. Mutta Jeesus sanoi heille: »Ei ole profeetta halveksittu muu- alla niin, kuin kotikaupungissaan ja kodissaan».

58. J a heidan epauskonsa tah- den han ei tehnyt siella monta voimatekoa.

14 luku.

Johannes Kastajan mestaus i — 12. Jeesus ravitsee viisituhatta miesta 13 — 21, kavelee merella 22 — T,3> parantaa sairaita Genne- saretissa 34 — 36.

1. Siihen aikaan neljannysruh- tinas Herodes kuuli maineen Jee- suksesta.

2. Ja han sanoi palvelijoilleen: »Tama on Johannes Kastaja; han

42. Mai. 3: 18; 4: 1. Matt. 8: 12. Ilm. 19: 20. — 43. Dan. 12: 3. Viis. 3: 7. 1 Kor. 15: 41, 42. — 44. Fil. 3: 7. — 46. Sananl. 8: 10, 11. — 47. Matt. 22: 9, 10. — 49. Matt. 25: 32. — (V. 53-58 vert. Mark. 6: 1-6. Luuk. 4: 16-30.) — 54, Joh. 7: 15. — 55. Joh. 6: 42. — 57. Jer. 11:21. Luuk. 2:34; 4:24. Joh. 4:44.

14. (V. 1-12 vert. Mark. 6:14. 17-29. luuk. 9:7-9.) — 1. Luuk. 3:1.

2iB

Matieuksen Evankeliumt.

on noussut kuolleista, ja sen vuoksi nuo voimat hanessa vai- kuttavat».

3. Silla Herodes oli ottanut Jo- hanneksen kiinni ja sitonut ha- net ja pannut vankilaan veljen- sa Filippuksen vaimon, Herodi- aan, tab den.

4. Silla Johannes oli sanonut hanelle: »Sinun ei ole lupa pitaa hanta».

5. J a Herodes olisi tahtonut tappaa Johanneksen, mutta pel- kasi kansaa, silla he pitivat hanta profeettana.

6. Mutta kun Herodeksen syn- tymapaiva tuli, tanssi Herodiaan tytar heidan edessaan, ja se miel- lytti Herodesta;

7. sentahden han valalla van- noen lupasi antaa hanelle, mita han vain anoisi.

8. Niin han aitinsa yllytykses- ta sanoi: )>Anna minulle tahan lautasella Johannes Kastajan paa».

9. Silloin kuningas tuli mur- heelliseksi, mutta valansa ja poy- tavierasten vuoksi han kaski an- taa sen.

10. Ja han lahetti lyomaan Jo- hannekselta paan poikki vanki- lassa.

11. J a hanen paansa tuotiin lautasella ja annettiin tytolle; ja tama vei sen aidilleen.

12. J a hanen opetuslapsensa tu- li vat ja ottivat hanen ruumiinsa ja hautasivat hanet; ja he meni- vat ja ilmoittivat asian Jeesuk- selle.

13. Kun Jeesus sen kuuli. lah- ti han sielta venheella autioon paikkaan, yksinaisyyteen. J a ta-

man kuultuaan kansa meni jalkai- sin kaupungeista hanen jalkeensa.

14. J a astuessaan maalle Jee- sus naki paljon kansaa, ja hanen kavi heita saaliksi, ja han pa- ransi heidan sairaansa.

15. Mutta kun ilta tuli, menivat hanen opetuslapsensa hanen luok- sensa ja sanoivat: »Tama paikka on autio, ja paiva on jo pitkalle kulunut; laske siis kansa luotasi, etta he menisivat kyliin ostamaan itsellensa ruokaa».

16. Mutta Jeesus sanoi heille: »Ei heidan tarvitse menna pois; antakaa te heille syoda*.

17. He sanoivat hanelle: »Meil- la ei ole taalla kuin viisi leipaa ja kaksi kalaa>>.

18. Mutta han sanoi: >»Tuokaa ne tanne minulle».

19. J a han kaski kansan aset- tua ruohikkoon, otti ne viisi lei- paa ja kaksi kalaa, katsoi ylos taivaaseen ja siunasi, mursi ja antoi leivat opetuslapsilleen, ja opetuslapset antoivat kansalle.

20. J a kaikki soivat ja tulivat ravituiksi. Sitten he kerasivat palasien tahteet, kaksitoista tayt- ta korillista.

21. Ja niita, jotka aterioivat, oli noin viisituhatta miesta, paitsi naisia ja lapsia.

22. Ja heti han vaati opetuslap- siaan astumaan venheeseen ja kul- kemaan ennen hanta toiselle ran- nalle, silla aikaa kun han las- kee kansan luotaan.

23. J a laskettuaan kansan han nousi vuorelle yksinaisyyteen, ru- koilemaan. Ja kun ilta tuli, oli han siella yksinansa. . .i^,&

4. 3 Moos. 20: 21. Luuk. 3: 19, 20.— 6. Matt. 21: 26. Mark. 11: 32: Luuk. 20: 6. — (V. 13-21 vert. Mai'k. 6: 32-44. Luuk. 9: 10-17. Job. 6:1-13.) — 14. Matt. 15:32. — 19. Matt. 15:36; 26:26. Luuk. 24. 30. 1 Tim. 6: 17. — (V. 22-36 vert. Mark. 6: 45-56. Joh. 6: 16-21.) — 23. Luuk. 6: 12.

15 luku.

29

24. Mutta venhe oli jo monen vakomitan paassa maasta, aalto- jen ahdistamana; silla tuuli oli vastainen.

25. J a neljannella yovartiolla Jeesus tuli heidan luokseen kay- den merella.

26. Kun opeiuslapset nakivat hanen kayvan merella, peljastyi- vat he ja sanoivat: »Se on aave», ja huusivat pelosta!

27. Mutta Jeesus puhutteli hei- ta heti ja sanoi: »01kaa turval- lisella mielin, mina se olen; al- kaa peljatko».

28. Pietari vastasi hanelle ja sanoi: »Jos se olet sina, Herra, niin kaske minun tuUa luoksesi vetta myoten)>.

29. Han sanoi: »Tule!» J a Pietari astui ulos venheesta ja kaveli veden paalla mennakseen Jeesuksen luo.

30. Mutta katsellessaan tuuita han peljastyi, ja kun rupesi va- joamaan, huusi han sanoen: »Her- ra, pelasta minut!)>

31. Niin Jeesus heti ojensi ka- tensa, tarttui haneen ja sanoi ha- nelle: »Sina vahauskoinen, mik-

si epauit:'»

32. J a kun he olivat astuneet venheeseen, asettui tuuli.

33. Niin venheessaolijatkumar- sivat hanta ja sanoivat: »Totisesti sina olet Jumalan Poika*.

34. Ja kuljettuaan yli he tuli- vat maihin Gennesaretiin.

35. J a kun^sen paikkakunnan ihmiset tunsivat hanet, lahetti- vat he sanan koko siihen ympa-

ristoon, ja hanen tykonsa tuotiin kaikki sairaat.

36. Ja he pyysivat hanelta, et- ta vain saisivat koskea hanen viittansa tupsuun; ja kaikki, joi- ka koskivat, paranivat.

15 luku.

Jeesus nuhtelee fariseiiksia ja kir- janoppineita ulkokuUaisuudesta I — 2o, parantaa kanaanilaisen vai- mon tyttaren 21 — 28 ja muita saira.ita 29^ — 31 seka ravitsee nelja- tuhatta miesta 32 — 39.

1. Silloin tuli fariseuksia ja kir- janoppineita Jerusalemista Jee- suksen luo, ja he sanoivat:

2. »Miksi opetuslapsesi rikkovat vanhinten perinnaissaannon? Sil- la he eivat pese kasiaan ruvetes- saan ruualle.*

3. Mutta han vastasi ja sanoi heille: »Miksi te itse rikotte Ju- malan kaskyn perinnaissaantonne tahden?

4. Silla onhan Jumalasanonut: 'Kunnioita isaasi ja aitiasi', ja: 'J oka kiroaa isaansa tai aitiansa, han on kuolemalla kuoleva'.

5. Mutta te sanotte: Joka sa- noo isalleen tai aidilleen: 'Se, minka olisit saava minulta hy- vaksesi, on uhrilahja', hanen ei tarvitse kunnioittaa isaansa eika aitiansa.

6. J a niin te olette tehneet Jumalan sanan tyhjaksi perinnais- saantonne tahden.

7. Te ulkokuUatut, oikein teis- ta Esaias ennusti sanoessaan:

8. Tama kansa kunnioittaa

.u 25. Job 9: 8. — 30. Matt. 8: 25, 26. — 33. Matt. 16: 16. — 36. 4 Moos. 15:38. Matt. 9:21. Mai'k 3:10. Luuk 6:19.

15. (V. 1-20 vert. Mark. 7:1-23.^ — 2. Luuk. 11:38. — 4. 2 Moos. 20:12; 21:17. 3 Moos. 20:9. 5 Moos. 5:16. Sananl. 20:20. Ef. 6: 2, 3. — 5. Sananl. 28: 24. 1 Tim. 5: 4. — 6. 5 Moos. 4: 2. — 8. Es. 29: 13. Hes. 33: 31.

30

Maiieuksen Evankeliumi.

minua huulillaan, mutta heidan sydamensa on minusta kaukana;

9. mutta turhaan he palvele- vat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmisten kaskyja'.»

10. J a han kutsui kansan luok- seen ja sanoi heille: )>Kuulkaa ja ymmartakaa.

11. Ei saastuta ihmista se. mi- ka menee suusta sisaan, vaan mi- ka suusta kay ulos, se saastuttaa ihmisen.»

12. Silloin opetuslapset tulivat ja sanoivat hanelle: »Tiedatko, etta fariseukset loukkaantuivat kuul- lessaan tuon puheen?»

13. Mutta han vastasi ja sanoi: »Jokainen istutus, jota minun tai- vaallinen Isani ei ole istuttanut, on juurineen revittava pois.

14. Alkaa heista valittako: he ovat sokeita sokeain taluttajia; mutta jos sokea taluttaa sokeaa, niin he molemmat putoavat kuoppaan.*

15. Niin Pietari vastasi ja sa- noi hanelle: »Selita meille tuo vertaus*.

16. Mutta Jeesus sanoi: »Vie- lako tekin olette ymmartamat- tomia?

17. Etteko kasita, etta kaikki, mika kay suusta sisaan, menee vatsaan ja ulostuu luonnonmu- kaisesti?

18. Mutta mika kay suusta u- los, se tulee sydamesta, ja se saastuttaa ihmisen.

19. Silla sydamesta lahtee pa- hoja ajatuksia, murhia, aviorikok- sia, haureutta, varkauksia, vaaria todistuksia, jumalanpilkkaamisia.

20. Nama ne saastuttavat ih- misen; mutta pesemattomin ka- sin syominen ei ihmista saastuta. »

21. Ja Jeesus lahti sielta ja vetaytyi Tyyron ja Siidonin tie- noihin.

22. Ja katso, kanaanilainen vaimo tuli niilta seuduilta ja huusi sanoen: »Hen'a, Daavidin poika, armahda minua! Riivaa- ja vaivaa kauheasti tytartani.»

23. Mutta han ei vastannut ha- nelle sanaakaan. Niin hanen ope- tuslapsensa tulivat ja rukoilivat hanta sanoen: »Laske hanet luo- tasi, silla han huutaa perassamme».

24. Han vastasi ja sanoi: »Mi- nua ei ole lahetetty muiden kuin Israelin huoneen kadonneiden lammasten luo».

25. Mutta vaimo tuli ja ku- marsi hanta ja sanoi: »Herra, auta minua!»

26. Mutta han vastasi ja sa- noi: »Ei ole soveliasta ottaa lasten leipaa ja heittaa penikoille».

27. Mutta vaimo sanoi: »Niinpa niin, Herra; penikathan syo vat- kin niita muruja, jotka heidan herrainsa poydalta putoavat».

28. Silloin Jeesus vastasi ja sa- noi hanelle: »0i vaimo, suuri on uskosi, tapahtukoon sinulle, niin- kuin tahdot)). J a hanen tytta- rensa oli siita hetkesta terve.

29. Ja Jeesus lahti sielta ja tuli Galilean meren luo; ja han nousi vuorelle ja istuutui sinne.

30. Ja hanen luoksensa tuli pal- jo kansaa, ja he toivat mukanaan ontuvia, raajarikkoja, sokeita, mykkia ja paljon muita, ja las-

9. Kol. 2: 20-22. Tiit. 1: 14. — 11. Room. 14: 14. 1 Tim. 4: 4. — 13. Es. 60: 21; 61: 3. Joh. 15: 2. — 14. Matt. 23: 16, 24. Luuk. 6: 39. Room. 2: 19. — 18. Jaak. 3: 6. — 19. 1 Moos. 6: 5; 8: 21. Jer. 17: 9. — (V. 21-28 vert. Mark. 7: 24-30.) — 24. Matt. 10: 6. Ap. t. 3: 26; 13: 46. — 28. Matt. 8: 10, 13. — 29. Mark. 7: 31. — 30. Es. 35: 5, 6. Matt. 11: 5.

i6 luku.

31

kivat heidat hanen jalkojensa juu- reen; ja han paransi heidat,

31. niin etta kansa ihmetteli nahdessaan mykkam puhuvan, raajarikot terveina, ontuvien ka- velevan ja sokeain nakevan; ja he ylistivat Israelin Jumalaa.

32. Ja Jeesus kutsui opetuslap- sensa luoksensa ja sanoi: »Minun kay saaliksi kansaa, sillahe ovat jo kolme paivaa olleet- luonani, eika heilla ole mitaan syotavaa; enka mina tahdo laskea heita syo- matta menemaan, etteivat naan- tyisi matkalla».

33. Niin opetuslapset sanoivat hanelle: »Mista saamme taalla era- maassa niin paljon leipaa, etta voimme ravita noin suuren kan- sajoukon?»

34. Jeesus sanoi heille: »Mon- tako leipaa teilla on?» He sanoi- vat: »Seitseman, ja muutamia kalasia».

35. Niin han kaski kansan aset- tua maahan.

36. J a han otti ne seitseman leipaa ja kalat, kiitti, mursi ja antoi opetuslapsilleen, ja opetus- lapset antoivat kansalle.

37. J a kaikki soivat ja tulivat ravituiksi. Sitten he kerasivat palasien tahteet, seitseman tayt- ta vasullista.

38. Ja niita, jotka aterioivat, oil neljatuhatta miesta, paitsi nai- sia ja lapsia.

39. J a laskettuaan kansan luo- taan han astui venheeseen ja me- ni Magadanin ^lueelle.

>I -

16 luku.

Jeesus nuhtelee fariseuksia, jotka py\i;avat hanelta tunnusmerkkia taivaasta i — 4 ja varoittaa ope- tuslapsiaan heidan hapatuksestaan 5 — 12. Pietari tunnustaa Jeesuk- sen Kristukseksi, Jumalan Pojaksi 13 — 20. Jeesus ilmoittaa tulevan karsimyksensa 21 — 23 ja puhuu seuraajiensa itsensakieltamisesta ja tulemuksestaan 24 — 28.

1 . Ja fariseukset ja saddukeuk- set tulivat hanen luoksensa, tah- toivat panna hanet koetukselle ja pyysivat hanta nayttamaan heille jonkun tunnusmerkin tai- vaasta.

2. Mutta han vastasi ja sanoi heille: )>Kun ilta tulee, sanotte te: 'Tulee selkea ilma, silla tai- vas ruskottaa',

3. ja aamulla: 'Tanaan tulee rajuilma, silla taivas ruskottaa ja on synkka'. Taivaan muodos- ta te osaatte tehda paatelmianne, mutta aikain tunnusmerkeista et- te osaa.

4. Tama paha ja avionrikkoja sukupolvi tavoittelee tunnusmerk- kia, mutta sille ei anneta muuta tunnusmerkkia kuin Joonaan tunnusmerkki.» J a han jatti hei- dat ja meni pois.

5. Kun opetuslapset saapuivat toiselle rannalle, olivat he unhot- taneet ottaa leipaa mukaansa.

6. J a Jeesus sanoi heille: )>01- kaa varuillanne ja kavahtakaa fariseusten ja saddukeusten ha- patusta».

7. Niin he puhelivat keskenaan

31. Es. 29: 23. — (V. 32-39 vert. Mark. 8:1-10.) — 32. Matt. 9: 36; 14:14, 16. — 36. Matt. 14:19. — 37. 2 Kun. 4:42-44. ^**

16. (V. 1-12 vert. Mark. 8: 11-21.) — 1. Matt. 12: 38. Luuk. 11: 16. — 2. Luuk. 12: 54-56. — 3. Matt. 11: 4, 5. — 4. Joon. 2: 1. Matt. 12:39, 40. Luuk. 11:29, 30. Joh. 2:19. — 6. Luuk. 12:1. 1 Kor. 5: 6, 7.

32

Maiteuksen Evankeliufni .

sanoen: »Emme ottaneet leipaa mukaamme>>.

8. Mutta kun Jeesus sen huo- masi, sanoi han: »Te vahaus- koiset, mita puhelette keskenan- ne siita, ettei teilla ole leipaa mu- kananne?

9. Etteko viela kasita? J a et- teko muista noita viitta leipaa viidelletuhannelle ja kuinka mon- ta korillista otitte talteen,

10. etteka noita seitsemaa lei- paa neljalletuhannelle ja kuinka monta vasullista otitte talteen?

11. Kuinka ette kasita, etten mina puhunut teille leivasta? Vaan kavahtakaa fariseusten ja saddukeusten hapatusta.»

12. Silloin he ymmarsivat, ettei han kaskenyt kavahtamaan lei- van hapatusta, vaan fariseusten ja saddukeusten oppia.

13. Kun Jeesus tuli Filippuk- sen Kesarean alueelle, kysyi han opetuslapsiltaan sanoen: »Kenen ihmiset sanovat Ihmisen Pojan olevan?»

14. Niin he sanoivat: »Muuta- mat Johannes' Kastajan, toiset Eliaan, toiset taas Jeremiaan tahi jonkun muun profeetoista».

15. Han sanoi heille: »Kenen- kas te sanotte minun olevan?»

16. Simon Pietari vastasi ja sanoi: »Sina olet Kristus, elavan Jumalan Poika».

17. Jeesus vastasi ja sanoi ha-

ndle: »Autuas olet sina, Simon, Joonaan poika, silla ei liha ei- ka veri ole sita sinulle ilmaissut, vaan Isani, joka on taivaissa.

18. J a minakin sanon sinulle' sina olet Pietari, ja talle kaiiiolle* mina rakennan seurakuntani, ja tuonelan portit eivat sita voita.

19. Mina olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet, ja minka sina sidot maan paalla, se on oleva sidottu taivaissa, ja minka sina paastat maan paalla, se on oleva paastetty taivaissa. »

20. Silloin han varoitti vaka- vasti opetuslapsiaan kenellekaan sanomasta, etta han oli Kristus.

21. Siita lahtien Jeesus alkoi ilmoitelia opetuslapsilleen, etta hanen piti meneman Jerusale- miin ja karsiman pal j on vanhim- milta ja ylipapeilta ja kirjan- oppineilta, ja tuleman tapetuksi ja kolmantena paivana nouseman ylos.

22. Silloin Pietari otti hanet erilleen ja rupesi nuhtelemaan hanta sanoen: »Jumala varjel- koon, Herra, se ei saa tapahtua sinulle. •>

23. Mutta han kaantyi ja sa- noi Pietarille: »Vaisty taakseni, saatana; sina olet minulle pa- hennus, silla sina et ajattele sita, mika on Jumalan, vaan sita, mika on ihmisten».

24. Silloin Jeesus sanoi opetus-

9. Matt. 14: 17, 20, 21. Mark. 6: 41, 43, 44. Luuk. 9: 13, 14. Joh. 6: 9-13. — 10. Matt. 15: 34-38. Mark. 8: 5-9. — 12. Matt. 5: 20; 23: 3. — (V. 13-20 vert. Mark. 8: 27-30. Luuk. 9: 18-21.) — 14. Matt. 14:2; 17:10. — 16. Matt. 14:33. Joh. 6:69; 11:27. Ap. t. 8: 37; 9: 20. 1 Joh. 4: 15; 5: 5. — 17. 1 Kor. 2: 10. Gal. 1: 16. — 18. Joh. 1:42. Ef. 2:20. — 19. Es. 22:22. Matt. 18:18. Joh. 20:23. — 20. Matt. 17: 9. — (V. 21-28 vert. Mark. 8: 31-9: 1. Luuk. 9: 22- 27.)— 21. Matt. 17:12, 22; 20:17-19.-24. Matt. 10: 38, 39. Luuk. 14:27. .... .«

: :£ ,rfol M .

* K a 1 1 i 0 on kreikaksi p e t r a.

I'j luku.

33

lapsilleen: »Jos joku tahtoo minun perassani kulkea, han kieltakoon itsensa ja ottakoon ristinsa ja seuratkoon minua. •

25. Silla joka tahtoo pelastaa sielunsa, han on sen kadottava, mutta joka kadottaa sielunsa mi- nun tahteni, han on sen loytava.

26. Silla mita hyotya on ihmi- selle, vaikka han voittaisikin itsellensa koko maailman, mutta saisi vahingon sieluUensa? Taik- ka mita voi ihminen antaa sie- lunsa lunnaiksi?

27. Silla Ihmisen Poika on tu- leva enkeleineen Isansa kirkkau- dessa, ja silloin han maksaa kul- lekin hanen tekojensa mukaan.

28. Totisesti mina sanon teille: tassa seisovien joukossa on muu- tamia, jotka eivat maista kuole- maa, ennenkuin nakevat Ihmi- sen Pojan tulevan kuriinkuudes- saan.»

17 luku.

Jeesus kirkastuu i — 8, sanoo, etta Johannes on se ennustettu Elias 9 — 13, parantaa kuunvaihetauti- sen pojan 14 — 18, jotaopetuslapset epauskonsa tahden eivat voi- neet parantaa 19, 20, puhuu jal- leen karsimisestaan 22, 23 ja maksaa temppeliveron 24 — 27.

1. Ja kuuden paivan kuluttua Jeesus otti mukaansa Pietarin seka Jaakobin ja hanen veljensa Johanneksen ja vei heidat kor- kealle vuorelle, ^yksinaisyyteen.

2. J a han muuttui heidan edes- saan, ja hanen kasvonsa loistivat niinkuin aurinko, ja hanen vaat- teensa tulivat valkoisiksi niinkuin valo.

3. J a katso, heille nayttaytyi- vat Mooses ja Elias, jotka puhui- vat hanen kanssaan.

4. Niin Pietari rupesi puhu- maan ja sanoi Jeesukselle: »Her- ra, hyva on meidan tassa olla; jos tahdot, niin teen tahan kolme majaa, sihulle yhden ja Moosek- selle yhden ja Eliaalle yhden».

5. Hanen viela puhuessaan, katso, heidat varjosi valoisa pilvi; ja katso, pilvesta kuului aani, joka sanoi: »Tama on minun ra- kas Poikani, johon olen mielis- tynyt; kuulkaa hanta».

6. Kunopetuslapsetsenkuulivat, lankesivat he kasvoilleen ja pel- jastyivat kovin.

7. Niin Jeesus tuli heidan luoksensa, koski heihin ja sanoi: »Nouskaa ja alkaa peljatk6».

8. Ja kun he nostivat silman- sa, eivat he nahneet ketaan muu- ta kuin Jeesuksen yksinaan.

9. Ja heidan kulkiessaan alas vuorelta Jeesus varoitti heita sa- noen: »Alkaa kenellekaan kertoko tata nakya, ennenkuin Ihmisen Poika on noussut kuolleista».

10. J a hanen opetuslapsensa ky- syivat hanelta sanoen: »Miksi sit- ten kirjanoppineet sanovat, etta Eliaan pitaa tuUa ensin?»

11. Jeesus vastasi ja sanoi:

25. Luuk. 17: 33. Joh. 12: 25. Ilm. 12: 11.— 26. Ps. 49: 8, 9. Luuk. 12:18-20.— 27. Job 34:11. Ps. 62:13. Sananl. 24:12. Sak. 14:5. Matt. 25: 31; 26: 64. Room. 2: 6. 2 Ivor. 5: 10. Juud. v. 14, 15. Ilm. 2' 23 . 28 Matt. 10: 23.

17. (V. 1-8 vert. Mark.' 9: 2-8. Luuk. 9: 28-36.) — 8. 2 Moos. 34. 29. 2 Piet. 1: 16-18. — 6. 5 Moos. 18: 15. Matt. 3: 17. Mark. 1: 11: — {V. 9-13 vert. Mark. 9: 9-13.) — 9. Matt. 16: 20. — 10. Mai. 4: 5, 6. — 11. Luuk. 1: 17.

14. 765 — 3

34

Matteuksen Evankeliumi.

*Elias tosin tulee ja asettaa kaik- ki kohdalleen.

12. Ja mina sanon teille, etta Elias on jo tullut, mutta he ei- vat tunteneet hanta, vaan teki- vat hanelle, mita tahtoivat. Sa- moin Ihmisen Poikakin on kar- siva heilta.»

13. Silloin opetuslapset ymmar- sivat hanen puhuneen heille Jo- hannes Kastajasta.

14. Ja kun he saapuivat kan- san luo, tuli hanen luoksensa muu- an mies, polvistui hanen eteensa

15. ja sanoi: »Herra, armahda minun poikaani, silla han on kuunvaihetautinen ja karsii ko- vin; usein han kaatuu milloin tuleen, milloin veteen.

16. Ja mina toin hanet opetus- lastesi luo, mutta he eivat voi- neet hanta parantaa.»

17. Niin Jeesus vastasi ja sa- noi: »Voi sina epauskoinen ja nur- ja sukupolvi, kuinka kauan mi- nun on oltava teidan kanssanne? Kuinka kauan minun on karsit- tava teita? Tuokaa hanet tanne minun luokseni.»

18. J a Jeesus nuhteli hanta, ja riivaaja lahti pojasta, ja poika oli siita hetkesta terve.

19. Sitten, kun he olivat yksi- naan, opetuslapset menivat Jee- suksen luo ja sanoivat: »Minka- tahden me emme voineet ajaa sita ulos?»

20. Niin han sanoi heille: »Epa- uskonne tahden; silla totisesti mina sanon teille: jos teilla olisi uskoa sinapinsiemenenkaan verran, niin te voisitte sanoa tal-

le vuorelle: 'Siirry taalta tuonne', ja se siirtyisi, eika mikaan olisi teille mahdotonta.

[21. Mutta tata lajia ei saa lahtemaan ulos muulla kuin ru- kouksella ja paastolla.]»

22. Ja kun he yhdessa vael- sivat Galileassa, sanoi Jeesus heil- le: »Ihmisen Poika annetaan ih- misten kasiin,

23. ja he tappavat hanet, ja kolmantena paivana han nousee ylos». J a he tulivat kovin mur- heellisiksi.

24. Ja kun he saapuivat Ka- pernaumiin, tulivat temppelive- ron kantajat Pietarin luo ja sa- noivat: »Eiko opettajanne mak- sa temppeliveroa?>>

25. Han sanoi: »Maksaa». J a kun han tuli huoneeseen, ehti Jeesus ennen hanta kysymaan: »Mita arvelet, Simon? Keilta maan kuninkaat ottavat tullia tai veroa? Lapsiltaanko vai vierailta?»

26. J a kun han vastasi: »Vie- railta», sanoi Jeesus hanelle: »Lap- set ovat siis vapaat.

27. Mutta jottemme antaisi heille aihetta loukkaantua, niin mene rantaan ja heita onki me- reen. Ota sitten ensiksi saa- masi kala, ja kun avaat sen suun, loydat hopearahan. Ota se ja anna heille minun puolestani ja omasta puo]estasi.» si .i

18 luku.

Jeesus kaskee karttamaan ylpeyt- ta ja viettelemista i — ii, esittaa vertauksen eksyneesta lampaasta

12. Matt. 11:14; 14:9,10. — (V. 14-21 vert. Mark. 9: 14-29- Luuk. 9:37-42.) —17. 5 Moos. 32:5.— 20. Matt. 21:21. Mark. 11: 23. Luuk. 17: 6. 1 Kor. 13: 2. — 21. Mark. 9: 29. — (V. 22, 23 vert. Mark. 9: 30-32. Luuk. 9: 43-45.) — 22. Matt. 16: 21; 20: 18, 19. Luuk. 9: 22; 18: 31; 24: 26. — 24. 2 Moos. 30: 13. 2 Aikak. 24: 6. — 26. Matt. 22:21. Room. 13:7. -Lii-i .ii

,.<M.i.i? j5 luku.

35

12 — 14, ueuvoo, miten on kolidel- tava rikkovaa veljea 15 — 18, va- kuuttaa rukouksen tulevan kviiil- luksi 19, 20, seka kehoittaa an- teeksiantavaisuiiteen 21, 22 ja esittaa vertauksen armottomasta palvelijasta 23 — 35.

1. Silla hetkella cpetuslapset tu- livat Jeesuksen luo ja sanoivat: »Kukahan on suurin taivasten val- takunnassa?»

2. Niin han kutsui luoksensa lapsen, asetti sen heidan keskel- leen

3. ja sanoi: »Totisesti mina sanon teille: ellette kaanny ja tu- le lasten kaltaisiksi, ette paase taivasten valtakuntaan.

4. Sentahden, joka noyrtyy ta- man lapsen kaltaiseksi, han on suurin taivasten valtakunnassa.

5. Ja joka ottaa luokseen yh- denkaan tammoisen lapsen mi- nun nimeeni, han ottaa luokseen minut.

6. Miitta joka viettelee yhden- kaan naista pienista, jotka usko- vat minuun, hanen olisi parempi, etta myllynkivi ripustettaisiin hanen kaulaansa ja hanet upo- tettaisiin meren syvyyteen.

7. Voi maailmaa viettelysten tahdenl Viettelysten taytyy kylla tulla; mutta voi sita ihmista, jonka kautta viettelys tulee!

8. Mutta jos katesi tai jalkasi viettelee sinut, hakkaa se poikki ja heita luotasi^ parempi on si- nun, etta kasipuolena tai jal-

kapuolena paaset elamaan sisal- le, kuin etta sinut, molemmat ka- det tai molemmat jalat tallella, heitetaan iankaikkiseen tuleen.

9. Ja jos silmasi viettelee sinut, revi se pois ja heita luotasi; pa- rempi on sinun silmapuolena men- na elamaan sisalle, kuin etta sinut, molemmat silmat tallella, heite- taan helvetin tuleen.

10. Katsokaa, ettette halveksi yhtakaan naista pienista; silla mi- na sanon -teille, etta heidan en- kelinsa taivaissa nakevat aina mi- nun Isani kasvot, joka on tai- vaissa.

[11. Silla Ihmisen Poika on tul- lut pelastamiaan sita, mika on kadonnut.]

12. Mita arvelette? Jos jolla- kin ihmisella on sata lammasta, ja yksi niista eksyy, eiko han jata niita yhdeksaakymmentayhdek- saa vuorille ja mene etsimaan eksyksissa olevaa?

13. Ja jos niin kay, etta han sen loytaa, totisesti mina sanon teille: han iloitsee enemman siita, kuin niista yhdeksastakymme- nestayhdeksasta, jotka eivat ol- leet eksyneet.

14. Niinikaan ei taivaallisen Isanne tahto ole, etta yksikaan naista pienista joutuisi kadotuk- seen.

15. Mutta jos veljesi rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuh- tele hanta kahden kesken; jos han sinua kuulee, niin olet voit- tanut veljesi.

18. (V. 1-5 vert. Mark. 9: 33-37. Luuk. 9: 46-48.) — 3. Matt. 19: 14. Mark. 10: 14, 15. 1 Kor. 14: 20. — 4. Matt. 23: 11, 12. — 5. Matt. 10: 42. — 6. Mark. 9: 42. Luuk. 17: 1, 2. — 8. Matt. 5: 29, 30. Mai'k. 9: 43, 45, 47. Kol. 3: 5. — 10. Ps. 34: 8. Tob. 5: 21. Hebr. 1: 14. — 11. Luuk. 19: 10. — (V. 12-14 vert. Luuk. 15:4-7). — 14. 2 Piet. 3: 9. — 15. 3 Moos. 19: 17. Sananl. 17: 10; 27: 5, 6. Syr. 19:13. Luuk. 17:3. 1 Kor. 9:19. Gal. 6:1. Jaak. 5:19, 20.

36

Maiteuksen Evankeliumi.

16. Mutta jos han ei sinua kuu- le, niin ota viela yksi tai kaksi kanssasi, 'jotta jokainen asia vah- vistettaisiin kahden tai kolmen todistajan sanalla'.

17. Mutta jos han ei kuule hei- ta, niin ilmoita seurakunnalle. Mutta jos han ei seurakuntaa- kaan kuule, niin olkoon han si- nulle, niinkuin olisi pakana ja publikaani.

18. Totisesti mina sanon teille: kaikki, minka te sidotte maan paalla, on oleva sidottu taivaas- sa, ja kaikki, minka te paastatte maan paalla, on oleva paastetty taivaassa.

19. Totisesti mina sanon teille viela: jos kaksi teista maan paalla keskenaan sopii asiasta mista ta- hansa ja he sita anovat, niin he saavat sen minun Isaltani, joka on taivaissa.

20. Silla missa kaksi tahi kol- me on kokoontunut minun ni- meeni, siina mina olen heidan keskellaan.»

21. Silloin Pietari meni hanen luoksensa ja sanoi: »Herra, kuinka monta kertaa minun on annet- tava anteeksi veljelleni, joka rik- koa minua vastaan? Enintaanko seitseman kertaa?»

22. Jeesus vastasi hanelle: »Mi- na sanon sinulle: ei seitseman kertaa, vaan seitsemankymmen- ta kertaa seitseman.

23. Sentahden taivasten valta- kunta on verrattava kuninkaa- seen, joka vaati palvelijansa ti- lille.

24. J a kun han rupesi tilin- tekoon, tuotiin hanen eteensa

eras, joka oli hanelle velkaa kym- menentuhatta leiviskaa.

25. Mutta kun talla ei ollut, milla maksaa, niin hanen her- ransa maarasi myytaviksi hanet ja hanen vaimonsa ja lapsensa ja kaikki, mita hanella oli, ja ve- lan maksettavaksi.

26. Silloin se palvelija heit- taytyi maahan ja rukoili hanta sanoen: 'Ole pitkamielinen mi- nua kohtaan, niin maksan sinul- le kaikki'.

27. Niin herran kavi saaliksi sita palvelijaa, ja han paasti ha- net ja antoi hanelle velan an- teeksi.

28. Mutta mentyaan ulos tuo palvelija tapasi eraan kanssapal- velijoistaan, joka oli hanelle vel- kaa sata denaria; ja han tart- tui haneen, kuristi hanta kur- kusta ja sanoi: 'Maksa, minka olet velkaa*.

29. Niin hanen kanssapalveli- jansa heittaytyi maahan ja pyysi hanta sanoen: 'Ole pitkamieli- nen minua kohtaan, niin maksan sinulle'.

30. Mutta han ei tahtonut, vaan meni ja heitti hanet van- keuteen, kunnes han maksaisi vel- kansa.

31. Kun nyt hanen kanssapal- velijansa nakivat, mita tapahtui, tulivat he kovin murheellisiksi ja menivat ilmoittamaan herral- lensa kaiken, mita oli tapahtunut.

32. Silloin hanen herransa kut- sui hanet luoksensa ja sanoi ha- nelle: 'Sina paha palvelija, mina annoin sinulle anteeksi koko tuon velan, koska pyysit minua;

16. 5 Moos. 19: 15. Joh. 8: 17. 2 Kor. 13: 1. Hebr. 10: 28. — 17. Room. 16: 17. 1 Kor. 5: 9, 13. 2 Tess. 3: 14. 2 Joh. v. 10. — 18. Matt. 16: 19. Joh. 20: 23. — 19. Matt. 21: 22. Mark. 11: 24. 1 Joh. 3: 22; 5: 14. — 20. Matt. 28: 20. Joh. 20: 19, 26. — 21. Lmik. 17: 4.

ig luku.

37

33. eiko sinunkin olisi pitanyt armahtaa kanssapalvelijaasi, niin- kuin minakin armahdin sinua?'

34. J a vihoissaan hanen her- ransa antoi hanet vanginvarti- jain haltuun, kunnes han mak- saisi kaiken, minka oli hanelle velkaa,

35. Nain taivaallinen Isanikin tekee teille, jollette anna kukin veljellenne sydamestanne anteek-

si.»

19 luku

Jeesus lahtee Galileasta i, 2, vas- taa kysymykseen avioerosta 3 — 12, siunaa lapsia 13 — 15, tieuvoo rikasta nuorukaista 16 — 22, va- roittaa rikkauden vaarasta 23— 26 ja lupaa seuraajilleen suuren armopalkan 27 — 30.

1. Ja tapahtui, kun 'Jeesus oli lopettanut nama puheet, etta han lahti Galileasta ja kulki Jordanin tuota puolta Juudean alueelle.

2. Ja paljo kansaa seurasi han- ta, ja han paransi heita siella.

3. Ja fariseuksia tuli hanen luoksensa, ja he koettivat kietoa hanta ja sanoivat: »Onko miehen lupa erottaa vaimonsa luotaan kaikenlaisesta syysta?»

4. Han vastasi ja sanoi: »Et- teko ole lukeneet, etta Luoja jo alussa 'loi heidat mieheksi ja naiseksi'

5. ja sanoi: 'Sentahden on mie- hen luopuminen isastaan ja aidis- taan ja liittyminen vaimoonsa,

ja ne kaksi tulevat yhdeksi li- haksi'?

6. Niin eivat he enaa ole kaksi, vaan yksi liha. Minka siis Ju- mala yhdisti, sita alkoon ihmi- nen erottako.»

7. He sanoivat hanelle: »Miksi sitten Mooses kaski antaa erokir- jan ja erottaa hanet?»

8. Han sanoi heille: »Teidan sydamenne kovuuden tahden Mooses salli teidan erottaa vai- monne luo-tanne, mutta alusta ei niin ollut.

9. Mutta mina sanon teille: joka erottaa vaimonsa luotaan muun kuin huoruuden tahden ja nai toisen, han tekee huorin, ja joka nai erotetun, han tekee huorin. »

10. Opetuslapset sanoivat ha- nelle: »Jos miehen suhde hanen vaimoonsa on sellainen, niin ei ole hyva naida'>.

11. Mutta han sanoi heille: »Ei- vat kaikki omista itselleen tata Sanaa, vaan ainoastaan ne, joille se on suotu.

12. Silla on niita, jotka syn- tyaan, aitinsa kohdusta saakka, ovat avioon kelpaamattomia, ja on niita, jotka ihmiset ovat teh- neet siihen kelpaamattomiksi, ja niita, jotka taivasten valtakun- nan tahden ovat tehneet itsensa siihen kelpaamattomiksi. Joka voi sen omistaa itselleen, han omistakoon.»

13. Silloin tuotiin hanen ty- konsa lapsia, jotta han panisi ka-

33. Tob. 4: 7. Matt. 6: 12. Ef. 4: 32. Kol. 3: 13. — 34. Hes. 25: 12- 17. Matt. 5:26.-35. Sananl. 21:13. Svr. 28: 2-6. Matt. 6: 15. Mark. 11:26. Jaak. 2:13.

19. (V. 1-9 vert. Mark. 10: 1-12.) — 4. 1 Moos. 1: 27; 5: 2. — 6. 1 Moos. 2: 24. Mai. 2: 15. 1 Kor. 6: 16. Ef. 5: 31. — 6. 1 Kor. 7: 10, 11. — 7. 5 Moos. 24: 1. Matt. 5: 31. — 9. Matt. 5: 32. Luuk. 16: 18. -^ 11. 1 Kor. 7: 7, 17. — 12. 1 Kor. 7: 32. — (V. 13-15 vert. Mark. 10: 13-16. Luuk. 18: 15-17.)

38

Matteuksen Evankeliumi.

tensa heidan paalleen ja rukoilisi; mutta opetuslapset nuhtelivat tuojia.

14. Niin Jeesus sanoi: »Anta- kaa lasten olla alkaaka estako heita tulemasta minun tykoni, silla senkaltaisten on taivasten valtakunta>>.

15. J a han pani katensa heidan paalleen ja lahti sielta pois.

16. Ja katso, eras mies tuli ja sanoi hanelle: »Opettaja, mita hyvaa minun on tehtava, jotta saisin iankaikkisen elaman?»

17. Niin han sanoi hanelle: »Miksi kysyt minulta, mika on hyva? On ainoastaan yksi, joka on hyva. Mutta jos tahdot paasta elamaan sisalle, niin pida kaskyt.»

18. Han sanoi hanelle: »Mit- ka?» Jeesus sanoi: »Nam2L: 'Ala tapa', 'Ala tee huorin', 'Ala va- rasta', 'Ala todista vaarin',

19. 'Kunnioita isaasi ja aitiasi',. ja: 'Rakasta lahimaistasi niinkuin itseasi')).

20. Nuorukainen sanoi hanelle: »Kaikkea tata olen noudattanut; mita m.inulta viela puuttuu?»

21. Jeesus sanoi hanelle: »Jos tahdot olla taydellinen, niin me- ne,, myy, mita sinulla on, ja anna koyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaissa; ja tule ja seuraa minua.»

22. Mutta kun nuorukainen kuuli taman sanan, meni han

pois murheellisena, silla hanella oli paljo omaisuutta.

23. Silloin Jeesus sanoi opetus- lapsilleen: »Totisesti mina sanon teille: rikkaan on vaikea paasta taivasten valtakuntaan.

24. J a viela mina sanon teille: helpompi on kamelin menna neu- lansilmasta lapi, kuin rikkaan paasta Jumalan valtakuntaan.*

25. Kun opetuslapset sen kuu- livat, hammastyivat he kovin ja sanoivat: »Kuka niin ollen voi pelastua?»

26. Niin Jeesus katsoi heihin ja sanoi heille: »Ihmisille se on mahdotonta, mutta' Jumalalle on kaikki mahdollista\

27. Silloin Pietari rupesi puhu- maan ja sanoi hanelle: »Katso, me olemme luopuneet kaikesta ja seuranneet sinua; mita me siita saamme?»

28. Niin Jeesus sanoi heille: »Totisesti mina sanon teille: siina uudestisyntymisessa, kun Ih- misen Poika istuu kirkkautensa valtaistuimella, saatte tekin, jot- ka olette seuranneet minua, is- tua kahdellatoista valtaistuimella ja tuomita Israelin kahtatoista sukukuntaa.

29. Ja jokainen, joka on luo- punut taloista tai veljista tai si- sarista tai isasta tai aidista tai lapsista tai pelloista minun ni- meni tahden, on monin verroin

14. Matt. 18: 3. — (V. 16-30 vert. Mark. 10: 17-31. Luuk. 18: 18-30.)— 16. Luuk. 3: 10,12, 14; 10:25-28. Ap. t. 16:30. — 17. 3 Moos. 18: 5. Neh. 9: 29. Hes. 20: 11. Room. 10: 5. Gal. 3: 12. — 18. 2 Moos. 20: 12-16. 5 Moos. 5: 16-20. — 19. 3 Moos. 19: 18. Matt. 15: 4; 22: 39. Room. 13: 9. Gal. 5: 14. Ef. 6: 2. Jaak. 2: 8. — 21. Matt. 6: 20. Luuk. 12: 33. 1 Tim. 6: 19. — 22. Ps. 62: 11. — 23. 1 Tim. 6: 9, 10. Jaak. 5: 1-3. — 26. 1 Moos. 18: 14. Job 42: 2. Jer. 32: 17. Sak. 8: 6. Luuk. 1: 37. — 28. Luuk. 22: 29, 30. Ap. t. 3:21. 1 Kor. 6:2. 2 Tim. 2:12. Ilm. 3:21. — 29. 5 Moos. 33:9. Job 42:12. Hebr. 10: 34. ;■•,: .;iii.;a .CI tl

20 luku. 39

saava takaisin ja periva ian- Han sanoi heille: 'Menkaa tekin

kaikkisen el.aman. viinitarhaani'.

30. Mutta monet ensimaiset tu- 8. Mutta kun ilta tuli, sanoi

levat viimeisiksi, ja monet vii- viinitarhan herra taloutensa hoi-

meiset ensinnaisiksi.» tajalle: 'Kutsu tyomiehet ja

maksa heille palkka, mutta ala viimeisista ja jatka siten ensi-

20 luku. maisiin asti'.

Teesus esittaa vertauksen viini- ,■ ' xi-j ' I • j.

i , X •• • u- i." ^ • T olivat saapuneet yhdennentoista

tarnan tvonnenista i — lo, lulis- . . -T ,, • ^ i. i i •

. , ^ , ,.■■ A } tunmn vaiheella, saivat he kukm

taa tulevaa karsimistaan uuclel- , . '

1 • i. e 1 J 1 denarm.

leen 17 — 19, oientaa Sebedeuk- m t 1 • ••• i. x i- j.

■1 ■ •' ' • ^ u 4.*. ^ 10. Ja kun ensimaiset tulivat,

sen poikia 20 — 23 ia kenoittaa 1 i- -i v ••

. ^, . "4. ^ ^Q luulivat he saavansa enemman;

opetuslapsiaan noyrvyteen24 — 28, xx u 1 • ■ ^ ^ ^ • j

\ .. ^ . 1 / - 1 ^ mutta hekin saivat kukin dena-

seka parantaa kaksi sokeaa 29

^ rinsa.

•^■^' . 11. Kun nain saivat, napisi-

1. >>Silla taivasten valtakunta vat he perheenisantaa vastaan on perheenisannan kaltainen, jo- 12. ja sanoivat: 'Nama vii- ka varhain aamulla lahti ulos meiset ovat tehneet tyota vain palkkaamaan tyomiehia viinitar- tunnin, ja sina teit heidat mei- haansa. dan vertaisiksemme, jotka olem-

2. J a kun han oli so'pinut tyo- me kantaneet paivan kuorman ja miesten kanssa luvaten denarin helteen'.

paivalta, lahetti han heidat viini- 13. Niin han vastasi eraalle

tarhaansa. heista ja sanoi: 'Ystavani, en

3. J a han lahti ulos kolmannen tee sinulle vaaryytta; etko sopi- tunnin vaiheella ja naki toisia nut kanssani denarista? seisomassa torilla joutilaina; 14. Ota se, mika sinulle on tu-

4. ja han sanoi heille: 'Men- leva ja mene. Mutta mina tah- kaa tekin viinitarhaani, ja mika don talle viimeiselle antaa saman kohtuus on, sen annan teille'. verran kuin sinullekin.

5. Niin he menivat. Taas han 15. Enko saa tehda omallani lahti ulos kuudennen ja yhdek- mita tahdon? Vai onko silmasi sannen tunnin vaiheella ja teki paha, sentahden etta mina olen samoin. hyva?'

6. Ja kun han lahti ulos yh- 16. Nain viimeiset tulevat en- dennentoista tunnin vaiheella, ta- simaisiksi ja ensimaiset viimei- pasi han viela toisia siella sei- siksi, [silla useat ovat kutsutut, somasta; ja har> sanoi heille: 'Mik- mutta harvat valitut]».

si seisotte taalla kaiken paivaa 17. Ja kun Jeesus lahti kulke-

joutilaina?' maan ylos Jerusalemiin, otti han

7. He sanoivat hanelle: 'Kun ne kaksitoista erilleen ja sanoi ei kukaan ole meita palkannut'. matkalla heille:

30. Matt. 8: 11, 12; 20: 16. Luuk. 13: 30.

20. 8. 3 Moos. 19: 13. Tob. 4: 15. — 15. Room. 9: 15-24. — 16. Matt. 19: 30; 22: 14. Mark. 10: 31. Luuk. 13: 30. — (V. 17-19 vert. Mark. 10: 32-34. Luuk. 18: 31-33.)

40

Matteuksen Evankeliumi.

r 18, »Katso, me menemme ylos Jerusalemiin, ja Ihmisen Poika annetaan ylipappien ja kirjanop- pineitten kasiin, ja he tuomitse- vat hanet kuolemaan

19. ja antavat hanet pakanoille pilkattavaksi ja ruoskittavaksi ja ristiinnaulittavaksi, ja kolman- tena paivana han on nouseva yl6s)>.

20. Silloin Sebedeuksen poikain aiti tuli poikineen hanen tykonsa ja kumarsi hanta aikoen anoa hanelta jotakin.

21. Niin han sanoi vaimolle: »Mita tahdot?» Tama sanoi ha- nelle: »Sano, etta nama kaksi poikaani saavat istua, toinen oi- kealla ja toinen vasemmalla puo- lellasi sinun valtakunnassasis).

22. Mutta Jeesus vastasi ja sa- noi: »Ette tieda, mita anotte. V'oitteko juoda sen maljan, jon- ka mina olen juova?» He sanoi- vat hanelle: »Voimm»e*.

23. Han sanoi heille: »Minun maljani te tosin juotte, mutta oikealla ja vasemmalla puolellani istuminen ei ole minun annetta- vanani, vaan se annetaan niille, joille Isani on sen valmistanut».

24. Kun ne kymmenen sen kuuUvat, narkastyivat he naihin kahteen veljekseen.

25. Mutta Jeesus kutsui heidat luoksensa ja sanoi: »Te tiedatte, etta kansojen ruhtinaat herroina niita hallitsevat, ja etta mahta- vat kayttavat valtaansa niita kohtaan.

26. Nain alkoon teidan kesken

olko, vaan joka teidan keskuu- dessanne tahtoo tulla suureksi, han olkoon teidan palvelijanne,

27. ja joka teidan kekuudes- sanne tahtoo ollaensimainen, han olkoon teidan kaskylaisenne;

28. niinkuin ei Ihmisen Poika- kaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan hen- kensa lunnaiksi monen edesta.*

29. Ja heidan lahtiessaan Je- rikosta seurasi hanta paljo kan- saa.

30. J a katso, kaksi sokeaa is- tui tien vieressa; ja kun he kuuli- vat, etta Jeesus kulki ohitse, huu- sivat he sanoen: »Herra, Daa- vidin poika, armahda meital*

31. Niin kansa nuhteli heita saadakseen heidat vaikenemaan; mutta he huusivat sita enemman sanoen: »Herra, Daavidin poika, armahda meital»

32. Silloin Jeesus seisahtui ja kutsui heidat luoksensa ja sanoi: »Mita tahdotte, etta mina tekisin teille?»

33. He sanoivat hanelle: »Her- ra, etta silmamme aukenisivat».

34. Niin Jeesuksen tuli heita saali, ja han kosketti heidan sil- miansa, ja heti he saivat nakon- sa ja seurasivat hanta.

21 luku.

Jeesus tulee ratsastaen Jerusale- miin I — II, puhdistaa pyhakon 12 — 17, ja tuomitsee hedelmatto- man viikunapuun 18 — 22. Jee- sukselta kysytaan, mi 11a vallalla

19. Matt. 16:21; 17: 22, 23; 27:2. Mark. 9:31. Luuk. 24:7, 20. Joh. 18: 28. — (V. 20-28 vert. Mark. 10: 35-45.) — 22. Es. 51: 17, 22. Jer. 49: 12. Matt. 26: 39, 42. Luuk. 12: 50. Joh. 18: 11. — 25. Luuk. 22: 24-26. — 26. Matt. 23:11. 1 Piet. 5:3. — 27. Mark. 9: 35. — 28. Luuk. 22: 27. Joh. 13: 14. Ef. 1: 7. Fil. 2: 7. 1 Tim. 2: 6. Tiit. 2: 14. 1 Piet. 1: 19. — (V. 29-34 vert. Mark. 10: 46-52. Luuk. 18: 35-43.)

21 luku.

41

han toimii 23 — 27; han nuhtelee yli- pappeja ja kansan vanhimpia ver- tauksissa kahdesta viinitarhatyo- hon lahetetysta veljeksesta 28 — 32 ja pahoista viinitarhureista 33—46.

1. Ja kun he lahestyivat Je- rusalemia ja saapuivat Betfagen luo, Oljymaelle, silloin Jeesus lahetti kaksi opetuslasta

2. ja sanoi heille: »Menkaa kylaan, joka on edessanne, niin te kohta loydatte aasintamman sidottuna ja varsan sen kanssa; paastakaa ne ja tuokaa minulle.

3. Ja jos joku teille jotakin sanoo, niin vastatkaa: 'Herra tarvitsee niita'; ja heti han la- hettaa ne.»

4. Mutta tama tapahtui, jotta kavisi toteen, mika on puhuttu profeetan kautta, joka sanoo:

5. ))Sanokaa tytar Siionille: 'Katso, kuninkaasi tulee sinun luoksesi savyisana ja ratsastaen aasilla, tyoaasin varsalla'».

6. Niin opetuslapset menivat ja tekivat, niinkuin Jeesus oli kas- kenyt,

7. ja toivat aasintamman var- soineen ja panivat niiden selkaan vaatteensa, ja han istuutui niiden paalle.

8. J a suurin osa kansasta le- vitti vaatteensa tielle, ja toiset karsivat oksia puista ja hajoitti- vat tielle.

9. Ja kansajoukot, jotka kul- kivat hanen odellaan ja jotka seurasivat, huusivat sanoen: »Hoo-

sianna Daavidin pojallel Siu- nattu olkoon han, joka tulee Her- ran nimeen. Hoosianna korkeuk- sissa!»

10. Ja kun han tuli Jerusale- miin, joutui koko kaupunki liik- keelle ja sanoi: »Kuka tama on?»

11. Niin kansa sanoi: »Tam.a on se profeetta, Jeesus, Galilean Nasaretista».

12. Ja Jeesus meni Jumalan pyhakkoon; ja han ajoi ulos kaikki, jotka moivat ja ostivat pyhakossa, ja kaatoi kumoon rahanvaihtajain poydat ja kyyhkysten myyjain istuimet.

13. Ja han sanoi heille: »Kir- joitettu on: 'Minun huonettani on kutsuttava rukoushuoneeksi', mutta te teette siita rosvojen luolan*.

14. Ja hanen tykonsa pyha- kossa tuli sokeita ja ontuvia, ja han paransi heidat.

15. Mutta kun ylipapit ja kir- janoppineet nakivat ne ihmeet, joita han teki, ja lapset, jotka huusivat pyhakossa ja sanoivat: »Hoosianna Daavidin pojalle», niin he narkastyivat

16. ja sanoivat hanelle: »Kuu- letko, mita nama sanovat?» Niin Jeesus sanoi heille: »Kuulen; et- teko ole koskaan lukeneet: 'Las- ten ja imevaisten suusta sina olet valmistanut itsellesi kiitoksen'?»

17. Ja han jatti heidat ja meni ulos kaupungista Betaniaan ja oli siella yota.

18. Kun han varhain aamulla palasi kaupunkiin, oli hanen nalka.

21. (V. 1-11 vert. Mark. 11:1-10. Luuk. 19:29-38. Joh. 12:12- 16.) — 5. Es. 62: 11. Sak. 9: 9.-8. 2 Kun. 9: 13. — 9. Ps. 118: 25, 26. Matt. 23:39. Luuk. 13:35. — 10. Mark. 11:11.-11. Matt. 2:23. Joh. 1:46. — (V. 12-22 vert. Mark. 11:11-24. Luuk. 19:45- 48.) — 12. 3 Moos. 5: 7. 5 Moos. 14: 24-26. Luuk. 2: 24. Joh. 2: 14-16. — 13. 1 Kun. 8: 29. 30. Es. 56: 7. Jer. 7: 11. — 16. Ps. 8: 3. 2 Makk. 7: 27.

42

Matteukse n Evankeliumi.

19. J a nahdessaan tien vieressa viikunapuun han meni sen luo, mutta ei loytanyt siita muuta kuin ainoastaan lehtia; ja han sanoi sille: »Ei sinusta ikina enaa ole kasvava hedelmaa». J a heti vii- kunapuu kuivettui,

20. Kun opetuslapset taman na- kivat, ihmettelivat he ja sanoivat: »Kuinka viikunapuu niin akkia kuivettui?')

21. Jeesus vastasi ja sanoi heille: »Totisesti mina sanon teil- le: jos teilla olisi uskoa etteka epailisi, niin ette ainoastaan voisi tehda, mita viikunapuussa tapah- tui, vaan vielapa, jos sanoisitte talle vuorelle: 'Kohoa ja heit- taydy mereen', niin se tapahtuisi.

22. Ja kaikki, mita te anotte rukouksessa, uskoen, sen te saat- te.»

23. Ja kun han oli mennyt py- hakkoon, tulivat hanen opettaes- saan ylipapit ja kansan vanhim- mat hanen luoksensa ja sanoivat: »Milla vallalla sina naita teet? Ja kuka sinulle on antanut ta- man vallan?»

24. Jeesus vastasi ja sanoi heille: »Minakin teen teille ky- symyksen; jos te minulle sii- hen vastaatte, niin minakin sa- non teille, milla vallalla naita teen.

25. Mista Johanneksen kaste oli? Taivaastako vai ihmisilta?» Niin he neuvottelivat keskenaan sanoen: »Jos sanomme: 'Taivaasta', niin han sanoo meille: 'Miksi ette sitten uskoneet hanta?,\,r-.^ -ct^n^o

26. Mutta jos sanomme: 'Ih- misilta', niin meidan taytyy pel- jata kansaa, silla kaikki pitavat Johannesta profeettana.*

27. J a he vastasivat Jeesuk- selle ja sanoivat: »Emme tieda». Niin hankin sanoi heille: )>Niinpa en minakaan sano teille, milla vallalla naita teen.

28. Mutta miten teista on? Eraalla miehella oli kaksi poikaa; ja han meni ensimaisen luo ja sanoi: 'Poikani, mene tanaan te- kemaan tyota viinitarhaani'.

29. Han vastasi ja sanoi: 'En tahdo'; mutta jalestapain han ka- tui ja meni.

30. Niin han meni toisen luo ja sanoi samoin. Tama taas vas- tasi ja sanoi: 'Mina menen, herra', mutta ei mennytkaan.

31. Kumpi naista kahdesta te- ki isansa tahdon?» He sanoivat: »Ensimainen)>. Jeesus sanoi heil- le: >)Totisesti mina sanon teille: publikaanit ja portot menevat ennen teita Jumalan valtakun- taan.

32. Silla Johannes tuli teidan luoksenne vanhurskauden tieta, ja te ette uskoneet hanta, mutta publikaanit ja portot uskoivat hanta; ja vaikka te sen naitte, ette jalestapainkaan katuneet, niin etta olisitte hanta uskoneet.

33. Kuulkaa toinen vertaus: Oli perheenisanta, joka istutti vii- nitarhan ja teki aidan sen ympa- rille ja kaivoi siihen viinikuurnan ja rakensi tornin; ja han vuokrasi

21. Matt. 17: 20. Luuk. 17: 6. — 22. Matt. 7: 7; 18: 19. Luuk. 11: 9. Joh. 15: 7. 1 Joh. 3: 22. Jaak. 1: 5, 6. — (V. 23-27 vert. Mark. 11: 27-33. Luuk. 20: 1-8.) — 23. Joh. 2: 18. Ap. t. 4: 7; 7: 27. — 26. Matt. 14: 5. Mark. 6: 20. — 30. Matt. 7: 21. — 31. Luuk. 7: 37, 50. Hebr. 11: 31. — 32. Sananl. 8: 20; 12: 28. Luuk. 7: 29, 30. — (V. 33-46 vert. Mark. 12: 1-12. Luuk. 20: 9-19.) — 33. Ps. 80:9,10. Bs. 5:1, 2. Jer. 2: 21. , .. .^.^^■u■^

22 lllku.

43

sen viinitarhureille ja matkusti muille maille,

34. J a kun hedelmain aika la- hestyi, lahetti hari' palvelijansa viinitarhurien luo perimaan ha- ndle tulevat hedelmat.

35. Mutta viinitarhurit ottivat kiinni hanen palvelijansa; minka pieksivat, minka tappoivat, min- ka kivittivat.

36. Viela han lahetti toisia pal- velijoita, useampia kuin ensimai- set; ja naille he tekivat samoin.

37. Mutta viim.ein han lahetti heidan luoksensa poikansa sanoen: 'Kavahtavat kai poikaani'.

38. Mutta kun viinitarhurit na- kivat pojan, sanoivat he keske- naan: Tama on perillinen; tul- kaa, tappakaamme hanet, niin saamme hanen perintonsa'.

39. Ja he ottivat hanet kiinni ja heittivat ulos viinit'arhasta ja tappoivat.

40. Kun viinitarhan herra tu- lee, mita han tekee noille viini- tarhureille?))

41. He sanoivat hanelle: »Nuo pahat han pahoin tuhoaa ja vuok- raa viinitarhan muille viinitarhu- reille, jotka antavat hanelle he- delmat oikeaan aikaan».

42. Jeesus sanoi heille: »Ette- ko ole koskaan lukeneet kirjoi- tuksista: 'Siita kivesta, jonka ra- kentajat hylkasivat, on tuUut kulmakivi; Herralta se on siksi tullut ja on ihmeellinen meidan silmissamme'?

43. Sentahdea mina sanon teil- le: Jumalan valtakunta otetaan teilta pois ja annetaan kansalle, joka tekee sen hedelmia.

44. J a joka kaatuu tahan ki- veen, han ruhjoutuu, mutta jon- ka paalle se kaatuu, hanet se murskaa.»

45. Kun ylipapit ja fariseuk- set kuulivat nama hanen ver- tauksensa, ymmarsivat he, etta han puhui heista.

46. Ja heidan olisi tehnyt mie- li ottaa hanet kiinni, mutta he pelkasivat kansaa, koska se piti hanta profeettana.

22 luku.

Jeesus puhuu vertauksen kunin- kaan pojan haista i — 14, vastaa fariseusten kysymykseen veron- maksusta 15 — 22, saddukeusten kysymykseen ylosnousemuksesta 23 — 33 seka lainoppineen kysy- mykseen lain suurimmasta kas- kysta 34 — 40 ja kysy}^ fariseuk- silta, kenen polka Kristus on 41 —46.

1. Ja Jeesus rupesi taas puhu- maan heille vertauksin ja sanoi:

2. »Taivasten valtakunta on verrattava kuninkaaseen, joka laittoi haat pojalleen.

3. Ja han lahetti palvelijansa kutsumaan haihin kutsutuita, mutta he eivat tahtoneet tulla.

4. Viela han lahetti toisia pal- velijoita lausuen: 'Sanokaa kut- sutuille: Katso, mina olen val- mistanut ateriani, harkani ja syot- tilaani ovat teurastetut, ja kaikki on valmiina; tulkaa haihin'.

5. Mutta he eivat siita huoli- neet, vaan menivat pois, mika pellolleen, mika kaupalleen;

6. ja toiset ottivat kiinni ha-

38. Ps. 2: 8. Matt. 26: 3, 4. Hebr. 1: 2. — 39. Hebr. 13: 12. — 42. Ps. 118: 22, 23. Es. 28: 16. Ap. t. 4: 11, 12. Room. 9: 33. 1 Piet. 2: 4-8. — 44. Es. 8: 14, 15. Dan. 2: 34. Sak. 12: 3.

22. 2. Es. 25: 6. Luuk. 14: 16-24. Ilm. 19: 7, 9. — 4. Sananl. 9: 1, 2. — 6. Matt. 21:35. .^..^J. .^^. - -i^i -

44

Matteuksen Evankeliumi.

nen palvelijansa, pitelivat heita pahoin ja tappoivat.

7. Mutta kuningas vihastui ja lahetti sotajoukkonsa ja tuhosi nuo murhamiehet ja poltti heidan kaupunkinsa.

8. Sitten han sanoi palvelijoil- leen: 'Haat ovat valmistetut, mutta kutsutut eivat olleet ar- vollisia.

9. Menkaa siis teiden risteyk- siin ja kutsukaa haihin kaikki, jotka tapaatte.'

10. J a ne palvelijat menivat ulos teille ja kokosivat kaikki, jotka he tapasivat, seka pahat etta hyvat, ja haahuone tuli tay- teen poytavieraita.

11. Mutta kun kuningas meni katsomaan vieraita, naki han siella miehen, joka ei ollut puettu haavaatteihin,

12. Ja han sanoi hanelle: 'Ys- tava, kuinka tulit tanne sisalle, vaikka sinulla ei ole haavaattei- ta?' Mutta han ei vastannut mitaan.

13. Silloin kuningas sanoi pal- velijoille: 'Sitokaa hanen jal- kansa ja katensa ja heittakaa hanet ulkoisimpaan pimeyteen'. Siella on oleva itku ja hammas- ten kiristys.

14. Silla monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut.»

15. Silloin fariseukset menivat pois ja neuvottelivat, kuinka sai- sivat hanet kiinni jostakin hanen sanastaan.

16. Ja he lahettivat hanen luok- sensa opetuslapsensa herodilaisten kanssa sanomaan: »Opettaja, me

tiedamme, etta sina olet totinen ja opetat Jumalan tieta totuu- dessa, kenestakaan valittamatta, silla sina et katso henkiloon.

17. Sano siis meille: miten si- nusta on? Onko luvallista antaa keisarille veroa vai ei?»

18. Mutta Jeesus huomasi hei- dan ilkeytensa ja sanoi: »Miksi koetatte kietoa minua, te ulko- kullatut?

19. Nayttakaa minuUe vero- raha.» Niin he toivat hanelle de- narin.

20. Han sanoi heille: »Kenen kuva ja paallekirjoitus tama on?)>

21. He vastasivat: »Keisarin*. Silloin han sanoi heille: »Antakaa siis keisarille, mika keisarin on, ja Jumalalle, mika Jumalan on».

22. Kun he sen kuulivat, ih- mettelivat he ja jattivat hanet ja menivat pois.

23. Sina paivana tuli hanen luoksensa muutamia saddukeuk- sia ja he sanoivat, ettei ylosnouse- musta ole, ja kysyivat hanelta

24. sanoen: »Opettaia, Mooses on sanonut: 'Jos joku kuolee lapsetonna, niin hanen veljensa tulee naida hanen vaimonsa ja herattaa siemen veljelleen'.

25. Keskuudessamme oli seit- seman veljesta. Ensimainen otti vaimon ja kuoli; ja koska hanella ei ollut jalkelaista, jatti han vai- monsa veljelleen.

26. Niin myos toinen ja kol- mas ja samoin kaikki seitseman.

27. Viimeiseksi kaikista kuoli vaimo.

28. Kenen noiden seitseman

7. Matt. 24: 2. Luuk. 19: 27. — 8. Ap. t. 13: 46. — 9. Matt. 13: 47; 21: 43. — 11. 2 Kun. 10: 22. Ef. 4: 24. Kol. 3: 10, 12. Ilm. 3: 4, 5; 16: 15; 19: 8. — 13. Matt. 8: 12; 13: 41, 42; 24: 51; 25: 30. — 14. Matt. 20:16. — (V. 15-22 vert. Mark. 12:13-17. Luuk. 20: 20-26.) — 16. Viis. 5: 7. Ilm. 15: 3. — 21. Room. 13: 7. — (V. 23-33 vert. Mark. 12:18-27. Luuk. 20: 27-38.) — 23. Ap. t. 23:8.-24. 5 Moos. 25: 5.

23 luku.

45

vaimo han siis ylosnousemuksessa on oleva? Silla kaikkien han on olIut?»

29. Jeesus vastasi ja sanoi heil- le: »Te eksytte, kun ette tunne kir- joituksia etteka Jumalan voimaa.

30. Silla ylosnousemuksessa ei naida eika menna miehelle; vaan he ovat niinkuin Jumalan enkelit taivaassa.

31. Mutta mita kublleiden ylos- nousemukseen tulee, etteko ole lukeneet, mita Jumala on puhu- nut teille sanoessaan:

32. 'Mina olen Aabrahamin Ju- mala ja lisakin Jumala ja Jaa- kobin Jumala'? Ei han ole kuol- leiden Jumala, vaan elavien.»

33. J a sen kuullessaan kansa hammastyi hanen oppiaan,

34. Mutta kun fariseukset kuu- livat, etta han oli tukkinut sad- dukeuksilta suun, kokoontuivat he yhteen;

35. ja eras heista, joka oli lain- oppinut, kysyi hanelta urkkien:

36. »Opettaja, mika kasky on suurin laissa?»

37. Niin Jeesus sanoi hanelle: »'Rakasta Herraa, Jumalaasi, ko- ko sydamestasi ja koko sielustasi ja koko mielestasi'.

38. Tama on suurin ja ensi- mainen kasky.

39. Toinen, taman vertainen, on: 'Rakasta lahimaistasi niin- kuin itseasi'.

40. Naissa kahdessa kaskyssa riippuu koko laki, ja profeetat.»

41. Ja fariseusten oUessa koolla Jeesus kysyi heilta

42. sanoen: »Mita arvelette Kristuksesta? Kenen poika han on?» He sanoivat hanelle: DDaa- vidin».

43. Han sanoi heille: »Kuinka sitten Daavid Hengessa kutsuu hanta Herraksi, sanoen:

44. 'Herra sanoi minun Her- ralleni: Istu minun oikealle puo- lelleni, kunnes panen vihoilisesi sinun jalkojesi alle'.

45. Jos siis Daavid kutsuu han- ta Herraksi, kuinka han on ha- nen poikansa?»

46. J a kukaan ei voinut vas- tata hanelle sanaakaan; eika sii- ta paivasta lahtien yksikaan enaa rohjennut kysya hanelta mitaan.

23 luku.

Jeesus varoittaa kirjanoppineiden ja fariseusten tekopyhyydesta I — 12, hiiutaa heille: »Voi teita!* 13 — 2^ ja valittaa Jerusalemin katumattomuutta ^7 — 39.

1. Silloin Jeesus puhui kan- salle ja opetuslapsiileen

2. sanoen: »Mooseksen istui- melle kirjanoppineet ja fariseuk- set ovat istuutuneet.

3. Sentahden, kaikki, mita he sanovat teille, se tehkaa ja pita- kaa; mutta heidan tekojensa mu- kaan alkaa tehko, silla he sano- vat, mutta eivat tee.

4. He sitovat kokoon raskaita ja vaikeasti kannettavia taakkoja

32. 2 Moos. 3: 6, 16. Ap. t. 7: 32. Hebr. 11:16. — 33. Matt. 7: 28. — (V. 34-40 vert. Mark. 12: 28-31.) — 37. 5 Moos. 6: 5. Luuk. 10: 27. — 39. 3 Moos. 19: 18. Matt. 19: 19. Room, 13: 9. Gal. 5: 14. 1 Tim. 1: 5. Jaak. 2: 8. — 40. Matt. 7: 12. — (V. 41-46 vert. Mark. 12: 35-37. Luuk. 20: 41-44). — 44. Ps. 110: 1. Matt. 26: 64. Ap. t. 2: 34. 1 Kor. 15: 25. Hebr. 1: 13; 10: 12, 13.

23. (V. 1-36 vert. Mark. 12: 38-40. Luuk. 20:45-47: 11:39-52.) — 3. Mai. 2: 7. 8. — 4. Ap. t. 15: 10.

46 Matleuksen Evankeliumi.

ja panevat ne ihmisten hartioille, 15. Voi teita, kirjanoppineet ja

mutta itse eivat tahdo niita sor- fariseukset, te ulkokullatut, kun

mellaankaan liikuttaa. kiertelette meria ja mantereita

5. J a kaikki tekonsa he teke- tehdaksenne yhden kaannynnai- vat sita varten, etta ihmiset heita sen; ja kun joku on siksi tullut, katselisivat. He tekevat raa- niin teette hanesta helvetin matunlausekotelonsa leveita ja lapsen, kahta vertaa pahemman viittansa tupsut suuria. kuin te itse olette!

6. ja rakastavat ensimaista si- 16. Voi teita, te sokeat talut- jaa pidoissa ja etumaisia istuimia tajat, jotka sanotte: 'Jos joku synagogissa, vannoo temppelin kautta, niin se

7. ja tahtovat mielellaan, etta ei ole mitaan; mutta jos joku heita tervehditaan toreilla, ja etta vannoo temppelin kullan kautta, ihmiset puhuttelevat heita: Rabbi, niin han on valansa velvoittama'l

8. Mutta alkaa te antako sa- 17. Te tyhmat ja sokeati Kum- noa itseanne rabbiksi, silla yksi pi on suurempi, kultako vai temp- on teidan opettajanne, ja te olet- peli, joka pyhittaa kullan?

te kaikki veljia. 18. Ja: 'Jos joku vannoo alt-

9. Ja isaksenne alkaa sanoko ke- tarin kautta, niin se ei ole mitaan; taan maan paalla, silla yksi on tei- mutta jos joku vannoo sen paalla dan Isanne, han, joka ontaivaissa. olevan uhrilahjan kautta, niin

10. Alkaaka antako sanoa itse- han on valansa velvoittama'. anne johtajiksi, silla yksi on tei- 19. Te sokeat! Kumpi on suu- dan johtajanne, Kristus. rempi, uhrilahjako vai alttari, jo-

11. Vaan joka teista on suurin, ka pyhittaa uhrilahjan?

han olkoon teidan palvelijanne. 20. Sentahden, joka vannoo

12. Mutta joka ylentaa itsensa, alttarin kautta, han vannoo sen han alennetaan, ja joka alentaa kautta ja kaiken kautta, mika itsensa, han ylennetaan. sen paalla on.

13. Mutta voi teita, kirjanop- 21. J a joka vannoo temppelin pineet ja fariseukset, te ulkokul- kautta, han vannoo sen kautta latut, kun suljette taivasten vai- ja siina asuvan kautta. takunnan ihmisiltal Silla itse te 22. J a joka vannoo taivaan ette mene sisalle, etteka salU me- kautta, han vannoo Jumalan val- nossa olevien menna sisalle. taistuimen kautta ja silla istu-

[14. Voi teita, kirjanoppineet van kautta.

ja fariseukset, te ulkokullatut, 23. Voi teita, kirjanoppineet ja

kun syotte leskien talot, jopa fariseukset, te ulkokullatut, kun

naon vuoksi pitkia rukouksia pi- annatte kymmenykset mintuista

taen! Sentahden saatte sita ko- ja tilleista ja kuminoista, mutta

vemman tuomion.] jatatte sikseen sen, mika laissa

6. 4 Moos. 15:38. 5 Moos. 6:8; 11:18; 22:12. Matt. 6:1,2,5,16. — 6. Luuk. 14: 7. — 9. Mai. 1: 6; 2: 10. Ef. 3: 14, 15. — 11. Matt.

20: 26, 27. Fil. 2: 6, 7. — 12. Job 22: 29. Sananl. 29: 23. Hes. 17: 24; 21: 26. Limk. 14: 11; 18: 14. 1 Piet. 5: 5. Jaak. 4: 10. — 14. Mark. 12: 40; Luuk. 20: 47. — 16. Matt. 5: 33; 15: 14. — 19. 2 Moos. 29: 37. — 21. 1 Kun. 8: 13. 2 Aikak. 6: 2. — 22. Matt. 5: 34. — 23. 3 Moos. 27:30. 4 Moos. 18:21. 1 Sam. 15:22. Milk. 6:8.

23 luku. %7

on tarkeinta, oikeuden ja laupeu- meiden sikiot, kuinka te paasisitte- den ja uskallisuuden! Naita oli kaan helvetin tuomiota pakoon? noudatettava, eika noitakaan sik- 34. Sentahden, katso, mina la- seen jatettava. hetan teidan luoksenne profeettoja

24. Te sokeat taluttajat, jotka javiisaita jakirjanoppineita. Muu- siiviloitte pois hyttysen, mutta tamat niista te tapatte ja ristiin- nielette kamelin! naulitsette, ja toisia niista ruos-

25. Voi teita, kirjanoppineet ja kitte synagogissanne ja vainoatte fariseukset, te ulkokuUatut, kun kaupungista kaupunkiin; puhdistatte maljan ja vadin ulko- 35. jotta teidan paallenne tu- puolen, mutta sisalta ne ovat lisi kaikki se vanhurskas veri, joka taynna ryostoa ja hillittomyytta! maan paalla on vuodatettu van-

26. Sina sokea fariseus, puh- hurskaan Aabelin veresta Saka- dista ensin maljan sisus, jotta riaan, Barakiaan pojan vereen sen ulkopuolikin tulisi puhtaaksi. asti, jonka tapoitte temppelin ja '. 27. Voi teita, kirjanoppineet alttarin valilla.

ja fariseukset, te ulkokuUatut, 36. Totisesti mina sanon teille:

kun olette valkaistujen hautojen tama kaikki on tuleva taman

kaltaisia, jotka kylla ulkoa nayt- sukupolven paalle.

tavat kauniilta, mutta sisalta 37. Jerusalem, Jerusalem, sina,

ovat taynna kuolleiden luita ja joka tapat profeetat ja kivitat ne,

kaikkea saastaa! jotka ovat luoksesi lahetetyt,

28. Samoin tekin ulkoa kylla kuinka usein olenkaan tahtonut naytatte ihmisten silmissa hurs- koota lapsesi, niinkuin kana kailta, mutta sisalta olette tayn- kokoaa poikansa siipiensa alle! na ulkokullaisuutta ja laitto- Mutta te ette ole tahtoneet. muutta.. 38. Katso, 'teidan huoneenne

29. Voi teita, kirjanoppineet ja jaa teille autioksi'. fariseukset, te ulkokuUatut, kun 39. Silla mina sanon teille: rakennatte profeettain hautoja ja tastalahin ette nae minua, ennen- koristatte vanhurskasten hauta- kuin sanotte: 'Siunattu olkoon kammioita, ban, joka tulee Herran nimeen'.»

30. ja sanotte: 'Jos me olisimme

elaneet isaimme paivina, emme 24 i„ku

olisi olleet osallisia heidan kans-

saan profeettain vereen'! Jeesus puhuu maailman lopun

31. Niin todistatte siis itses- yleisista enteista i — 14, Jerusale- tanne, etta olette niiden lapsia, min havityksesta 15 — 22, vaa- jotka tappoivat profeetat. rista kristuksista ja vaarista pro-

32. Tayttakaii siis te isainne feetoista 23 — 28 seka tulemukses- mitta. taan 29 — 31; esittaa vertauksen

33. Te kaarmeet, te kyykaar- viikunapuusta 32, 33, sanoo tule-

25. Matt. 15: 20. ]\Iark. 7: 4. Tiit. 1: 15. — 27. Ap. t. 23: 3. —

33. Matt. 3: 7; 12: 34. — 34. Ap. t. 5: 40; 7: 52; 22: 19. 2 Ivor. 11: 24. 1 Tess. 2:15. Hebr. 11:36, 37. — 35. 1 Moos. 4:8-10. 2 Aikak. 24: 21, 22. Hebr. 11: 4. — 37. Es. 31: 5; 65: 2, 12. Jer. 6: 16; 7: 18;

44:16. Luuk. 13:34, 35. — 38. 1 Kun. 9:7, 8. Es. 1:7. Jer. 22:5. Miik. 3:12. — 39. Ps. 118:26. Matt. 21:9.

48

Matteuksen Evankeliumi.

muksensa hetken olevan tunte-

mattoman 34 — 44 ja vaatii uskol-

lisuutta 45 — 51.

1. Ja Jeesus lahti ulos pyhsL' kosta ja meni pois; ja hanen ope- tuslapsensa tulivat hanen luok- sensa nayttamaan hanelle pyha- kon rakennuksia.

2. Niin han vastasi ja sanoi heille: »Ettek6 nae naita kaik- kia! Totisesti mina sanon teille: tahan ei jateta kivea kiven paal- le, maahan murtamatta.»

3. Ja kun han istui Oljy- maella, tulivat opetuslapset hanen luoksensa, heidan ollessaan yksi- nansa, ja sanoivat: »Sano meille: milloin se tapahtuu, ja mika on sinun tulemuksesi ja maailman lopun tunnusmerkki?»

4. Silloin Jeesus vastasi ja sa- noi heille: ))Katsokaa, ettei ku- kaan teita eksyta.

5. Silla monta tulee minun ni- messani sanoen: 'Mina olen Kris- tus', ja he eksyttavat monta.

6. J a te saatte kuulla sotien melsketta ja sanomia sodista; kat- sokaa, ettette peljasty. Silla se pitaa tapahtua, mutta loppu ei ole viela kasissa.

7. Silla kansa nousee kansaa vastaan, ja valtakunta valtakun- taa vastaan, ja tulee nalanhataa ja maanjaristyksia seudusta seu- tuun.

8. Mutta kaikki tama on syn- nytystuskien alkua.

9. Silloin teidat annetaan vai-

vaan, ja teita tapetaan, ja te jou- dutte kaikkien kansojen vihatta- viksi minun nimeni tahden.

10. Ja silloin monet loukkaan- tuvat, ja he antavat toisensa alt- tiiksi ja vihaavat toinen toistaan.

11. Ja monta vaaraa profeet- taa nousee, ja he eksyttavat mon- ta.

12. Ja sentahden, etta laitto- muus paasee valtaan, kylmenee useimpain rakkaus.

13. Mutta joka kestaa loppuun asti, han pelastuu.

14. Jatamavaltakunnan evan- keliumi tulee saarnattavaksi koko maailmassa todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu.

15. Kun siis naette havityk- sen kauhistuksen, josta on pu- huttu Daniel profeetan kautta, seisovan pyhassa paikassa — joka taman lukee, se tarkatkoon —

16. silloin ne, jotka Juude- assa ovat, paetkoot vuorille;

17. joka on katolla, alkoon as- tuko alas noutamaan, mita hanen talossaan on,

18. ja joka on pelloUa, alkoon palatko takaisin noutamaan viit- taansa.

19. Voi raskaita ja imettavia noina paivina!

20. Mutta rukoilkaa, ettei pa- konne tapahtuisi talvella eika sa- pattina;

21. silla silloin on oleva suuri ahdistus, jonka vertaista ei ole oUut maailman alusta tahan asti eika milloinkaan tule.

24. (V. 1-36 vert. Mai-k. 13: 1-33. Luuk. 21: 5-36.) — 2. 1 Kun. 9: 7, 8. Miik. 3: 12. Luuk. 19: 44. — 4. Jer. 29: 8. Ef. 5: 6. Kol. 2:

8. 2 Tess. 2: 3. — 6. 1 Joh. 2: 18; 4: 1. — 7. Ilm. 6: 4, 8, 12. —

9. Matt. 10: 17. Joh. 15: 20; 16: 2. — 11. 1 Tim. 4: 1. 2 Piet. 2: 1. 12. 2 Tess. 2: 7, 10. 2 Tim. 3: 1-5. Ilm. 2: 4. — 13. Dan. 12: 13.

Matt. 10: 22. Ilm. 2: 10. — 14. Matt. 28: 19. — 16. Dan. 9: 26, 27; 11: 31; 12: 11. — 17. Luuk. 17: 31. — 19. Luuk. 23: 29. — 20. 2 Moos. 16: 29. — 21. Dan. 12: 1. Ilm. 7: 14.

24 lukX4.

49

22. Ja ellei sita aikaa lyhen- nettaisi, ei yksikaan liha pelas- tuisi; mutta valittujen tahden se aika lyhennetaan.

23. Jos silloin joku sanoo teil- le: 'Katso, taalla Kristus on', tahi: 'Tuolla', niin alkaa uskoko.

24. Silla vaaria kristuksia ja vaaria profeettoja nousee, ja he tekevat suuria tunnustekoja ja ihmeita, niin etta. eksyttavat, jos mahdoUista, valitutkin.

25. Katso, mina olen edelta- pain sanonut sen teille.

26. Sentahden, jos teille sano- taan: 'Katso, han on eramaassa', niin alkaa menko sinne, tahi: 'Katso, han on kammiossa', niin alkaa uskoko.

27. Silla niinkuin salama lei- mahtaa idasta ja nakyy aina Ian- teen saakka, niin on oleva Ihmi- sen Pojan tulemus.

28. Missa raato on, sinne kot- kat kokoontuvat.

29. Mutta kohta noiden pai- vien ahdistuksen jalkeen aurinko pimenee, ja kuu ei anna valoaan, ja tahdet putoavat taivaalta, ja taivasten voimat jarkkyvat.

30. Ja silloin Ihmisen Pojan xunnusmerkki nakyy taivaalla, ja silloin kaikki maan sukukunnat parkuvat; ja he nakevat Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien paalla suurella voimalla ja kirk- kaudella.

31. Ja han lahettaa enkelinsa

suurine pasunoineen, ja he kokoa- vat hanen valittunsa neljalta il- mansuunnalta, taivasten aarista niiden toisiin aariin asti.

32. Mutta oppikaa viikuna- puusta vertaus: Kun sen oksa jo mehevoityy ja lehdet puhkea- vat, niin tiedatte, etta kesa on lahella.

33. Samoin te myos, kun naet- te taman kaiken, tietakaa, etta se on lahella, oven edessa.

34. Totisesti mina sanon teille: tama sukukunta ei katoa, ennen- kuin kaikki tama tapahtuu.

35. Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivat koskaan katoa.

36. Mutta siita paivasta ja het- kesta ei tieda kukaan, eivat tai- vasten enkelit, eika myoskaan Poika, vaan Isa yksin.

37. Silla niinkuin oH Nooan pai- vina, niin on Ihmisen Pojan tu- lemuksessa oleva.

38. Silla niinkuin ihmiset oli« vat niina paivina ennen veden- paisumusta: soivat ja joivat, nai- vat ja naittivat aina siihen pai- vaan asti, jona Nooa meni arkkiin,

39. eivatka tienneet, ennen- kuin vedenpaisumus tuli ja vei heidat kaikki pois; niin on myos Ihmisen Pojan tulemuksessa oleva.

40. Silloin on kaksi miesta pel- lolla; toinen otetaan ylos, ja toi- nen jatetaan.

41. Kaksi naista on jauhamas-

23. Luuk. Mi 23. — 24. 5 Moos. 13: 1-4. 2 Tess. 2: 11. 1 Joh. 2: 18. Ilm. 13: 13, 14. — 26. 2 Tess. 2: 2. — 27. Luuk. 17: 24. — 28. Job 39: 33. Hab. 1: 8. Luuk. 17: 37. — 29. Es. 13: 10. Hes. 32: 7, 8. Jooel 2:10,31; 3:15,16. Ap. t. 2: 20. Ilm. 6: 12, 13. — 30. Dan. 7: 13. Matt. 25: 31; 26: 64. Mark. 14: 62. Ap. t. 1: 11. 1 Tess. 4: 16. Ilm. 1: 7. — 31. 1 Kor. 15: 52. 1 Tess. 4: 16. — 35. Ps. 102: 27; 119: 89. Es. 40: 8; 51: 6. Matt. 5: 18. Hebr. 1: 11. — 36. Ap. t. 1: 7. 1 Tess. 5: 1, 2. — 37. 1 Moos. 6: 11-13. Luuk. 17:26, 27. 1 Fiat. 3: 20. — 38. 1 Moos. 6: 2; 7: 7. 2 Piet. 3: 5, 6. — 40. Luuk. 17: 34-36.

14. 7cr.. — 4

-50

Matteuksen Evankeliumi.

sa kasikivilla; toinen otetaan ylos, ja toinen jatetaan.

42. Valvokaa siis, silla ette tie- da, mina paivana Herranne tulee.

43. Mutta tietakaa se, etta jos perheenisannalla olisi tiedossaan, milla yovartioUa varas tulee, tot- ta han valvoisi, eika sallisi ta- loonsa murtauduttavan.

44. Sentahden olkaa tekin val- miina, silla juuri silla hetkella, kun ette luule, Ihmisen Poika tu- lee.

45. Kuka siis on se uskollinen ja alykas palvelija, jonka hanen herransa on asettanut pitamaan huolta hanen palvelusvaestaan, antamaan heille ruokaa ajallansa?

46. Autuas on se palvelija, jonka hanen herransa tullessaan tapaa nain tekemasta.

47. Totisesti mina sanon teille: han asettaa hanet kaiken omai- suutensa hoitajaksi.

48. Mutta jos tuo palvelija on paha ja sanoo sydamessaan: 'Her- rani viipyy',

49. ja rupeaa lyomaan kanssa- palvelijoitaan ja syo ja juo juo- puneiden kanssa,

50. niin sen palvelijan herra tulee paivana, jona han ei odota, ja hetkena, jona han ei arvaa,

51. ja hakkaa hanet kappa- leiksi ja maaraa hanelle saman kohtalon kuin ulkokullatuille. Slella on oleva itku ja hammas- ten kiristys.')

25 luku.

Jeesus esittaa vertaukset kymme- nesta neitsyesta i — 13 ja pal ve- il] oille uskotuista leiviskoista 14 — 30; kertoo, kuinka Ihmisen Poi- ka tulemuksessaan on tuomitseva kansoja 31 — 46.

1. »Silloin on taivasten valta- kunnan oleva niinkuin oli kymme- nen neitsyen, jotka ottivat lamp- punsa ja lahtivat ylkaa vastaan.

2. Mutta viisi heista oli tyh- maa ja viisi alykasta,

3. Tyhmat ottivat lamppunsa, mutta eivat ottaneet oljya mu- kaansa.

4. Mutta alykkaat ottivat ol- jya astioihinsa ynna lamppunsa.

5. Yljan viipyessa tuli heille kaikille uni, ja he nukkuivat.

6. Mutta yosydanna kuului huuto: 'Katso, ylka tulee! Men- kaa hanta vastaan.'

7. Silloin kaikki nama neitsy- et nousivat ja laittoivat lamp- punsa kuntoon.

8. ja tyhmat sanoivat alyk- kaille: 'Antakaa meille oljyan- ne, silla lamppumme sammuvat'.

9. Mutta alykkaat vastasivat ja sanoivat: 'Emme suinkaan, se ei riita meille ja teille. Menkaa ennemmin myyjain luo ostamaan itsellenne.'

10. Mutta heidan lahdettyaan ostamaan ylka tuli; ja ne, jotka olivat valmiit, menivat hanen kanssaan haihin, ja ovi suljettiin.

11. Ja myohemmin toisetkin neitsyet tulivat ja sanoivat: 'Her- ra, Herra, avaa meille!'

(V. 42-51 vert. Luuk. 12: 35-46.) — 42. Matt. 25: 13. — 43. 1 Tess. 5: 2. 2 Piet. 3: 10. Ilm. 3: 3. — 45. Sananl. 31: 15. 1 Kor. 4: 2. Hebr. 3: 5. — 46. Ilm. 16: 15. — 47. Matt. 25: 21, 23. Luuk. 22: 29, 30. — 48. Saarn. 8: 11. Hab. 2: 3. Hebr. 10: 37. 2 Piet. 3: 9. — 51. Matt. 8: 12; 13: 42; 25: 30. Luuk. 20: 16.

25. 1. Luuk. 12: 35, 36. — 6. Ilm. 19: 7. — 11. Luuk. 13: 25, 27.

25 luku.

51

12. Mutta han vaistasi ja sanoi: 'Totisesti mina sanon teille: en tunne teita'.

13. Valvokaa siis, silla ette tieda paivaa etteka hetkea.

14. Silla on tapahtuva niinkuin eraan miehen matkustaessa muil- le maille: han kutsui palvelijansa ja uskoi heille omaisuutensa;

15. yhdelle han antoi viisi lei- viskaa, toiselle kaksi ja kolman- nelle yhden, kullekin hanen ky- kynsa mukaan, ja-lahti muille maille.

16. Se, joka oli saanut viisi leiviskaa, meni heti ja asioi niilla ja voitti toiset viisi leivis- kaa.

17. Samoin kaksi leiviskaa saa- nut voitti toiset kaksi.

18. Mutta yhden leiviskan saa- nut meni pois ja kaivoi kuopan maahan ja katki siihen' herransa rahan.

19. Pitkan ajan kuluttua naiden palvelijain herra palasi ja ryhtyi tilintekoon heidan kanssaan.

20. Silloin viisi leiviskaa saa- nut tuli esille ja toi toiset viisi leiviskaa ja sanoi: 'Herra, viisi leiviskaa sina uskoit minulle, kat- so, toiset viisi leiviskaa olen voit- tanut'.

21. Hanen herransa sanoi ha- ndle: 'Hyva on, sina hyva ja uskollinen palvelija. Vahassa olet ollut uskollinen, mina panen sinut paljon haltijaksi. Mene herrasi iloon.'

22. Myos kaksi leiviskaa saa- nut tuli esille ja sanoi: 'Herra, kaksi leiviskaa sina uskoit mi-

nulle, katso, toiset kaksi leivis- kaa olen voittanut'.

23. Hanen herransa sanoi ha- nelle: 'Hyva on, sina hyva ja uskollinen palvelija. Vahassa olet ollut uskolHnen, mina panen si- nut paljon haltijaksi. Mene her- rasi iloon.'

24. Sitten myos yhden leivis- kan saanut tuli esille ja sanoi: 'Herra, mina tiesin sinut kovaksi mieheksi; sina leikkaat sielta, mi- hin et ole. kylvanyt, ja kokoat sielta, missa et ole eloa viskannut.

■ 25. J a peloissani mina menin ja katkin leiviskasi m.aahan; kat- so, tassa on omasi.'

26. Mutta hanen herransa vas- tasi ja sanoi hanelle: 'Sina paha ja laiska palvelija! Sina tiesit minun leikkaavan sielta, mihin en ole kylvanyt, ja kokoavan sielta, missa en ole viskannut.

27. Olisihan sinun siis pitanyt jattaa rahani rahankauppiaille, niin mina tultuani olisin saanut omani takaisin korkoineen.

28. Ottakaa sentahden leiviska hanelta pois ja antakaa sille, jolla on kymmenen leiviskaa.

29. Silla jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hanella on oleva yltakyllin; mutta jolla ei ole, ha- nelta otetaan pois sekin, mika hanella on.

30. Ja heittakaa tuo kelvoton palveHja ulkoisimpaan pimeyteen; siella on oleva itku ja hammas- ten kiristys.' J

31. Mutta' kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikkl enkeht hanen kanssaan, silloin

12. Matt. 7: 23. — 13. Matt. 24: 42, 44. Mark. 13: 33, 35. Luuk. 21: 35, 36. 1 Kor. 16: 13. 1 Piet. 5: 8. Ilm. 16: 15. —(V. 14-30 vert. Luuk. 19:12-27.) — 15. Room. 12:6-8. Ef. 4:7. — 21. Matt. 24: 45-47. Luuk. 16: 10; 22: 29, 30. — 29. Mall. 13: 12. Mark. 4: 25. Luuk. 8: 18. — 30. Matt. 8: 12; 13: 42; 22: 13; 24: 51. — 31. Sak. 14: 5. Matt. 16: 27. 1 Tass. 4: 16. 2 Tess. 1: 7. Juud. v. 14. Ilm. 20: 11.

52

Matteuksen Evankeliumi.

han istuutuu kirkkautensa valta- istuimelle.

32. J a hanen eteensa kootaan kaikki kansat, ja han erottaa ih- miset toisistaan, niinkuin paimen erottaa lampaat vuohista.

33. J a han asettaa lampaat oikealle puolelleen, mutta vuohet vasemmalle.

34. Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: 'Tul- kaa, Isani siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perusta- misesta asti.

35. Silla minun oli nalka, ja te annoitte minulle syoda; minun oli jano, ja te annoitte minulle juoda; mina olin koditon, ja te otitte minut huoneeseenne;

36. mina olin alaston, ja te vaatetitte minut; mina sairastin, ja te kavitte minua katsomassa; mina olin vankeudessa, ja te tu- litte minun luokseni',

37. Silloin vanhurskaat vas- taavat hanelle sanoen: 'Herra, milloin me naimme sinut nalkai- sena ja ruokimme sinua, tai ja- noisena ja annoimme sinulb juoda?

38. Ja milloin me naimms si- nut koditonna ja otimme sinut huoneeseemme, tai alastonna ja v::atetimme sinut?

39. Ja milloin me naimme sinun sairastavan tai olevan vankeu- dessa ja tulimme sinun luoksesi?

40. Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille: 'Totisesti mina sa- non teille: kaikki, mita olelte

tehneet yhdelle naista pienimmis- ta veljistani, sen olette tehneet minulle*.

41. Sitten han myos sanoo vasemmalla puolellaan oleville: 'Menkiia pois minun luotani, te kirotut, siihen iankaikkiseen tu- leen, joka on valmistettu perke- leelle ja hanen enkeleillesn.

42. Silla minun oli nalka, ja te ette antaneet minulle syoda; minun oli jano, ja te ette anta- neet minulle juoda;

43. mina olin kodiion, ja te ette ottaneet minua huoneeseen- ne; olin alaston, ja te ette vaa- tettaneet minua; sairaana ja van- keudessa, ja te ette kayneet mi- nua katsomassa.'

44. Silloin hekin vastaavat sa- noen: 'Herra, milloin naimme sinut iialkaisena tai janoisena tai koditonna tai alastonna tai sai- raana ai vankeudessa, ja emme sinua palvelleet?'

45. Silloin han vastaa heille ja sanoo: 'Totisesti mina sanon teille: kaiken, minka olette jatta- neet tekematta yhdelle naista pie- nimmista, sen olette jattaneet te- kematta minulle'.

46. Ja nama menevat pois ian- kaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen ela-

maan.»

26 luku.

Jeesus sanoo kohta joutuvansa ristiinnaulittavaksi i, 2. Ylipapit ja kansan vanhimmat neuvotte- levat Jeesuksen kiinniottamisesta

32. Matt. 13: 49. Room. 14: 10. 2 Kor. 5: 10. — 33. Hes. 34: 17. — 34. Viis. 5: 16, 17. Ef. 1: 4. — 35. Es. 58: 7. Hes. 18: 7. Gal. 5: 6. Hebr. 13: 2. Jaak. 2: 14. — 36. Syr. 7:35. Jaak. 1:27; 2: 13. — 37. Matt. 6: 3. — 40. Sananl. 19: 17. Matt. 10: 42. Mark. 9: 41. Hebr. 2: 11; 6: 10. — 41. Matt. 7: 23. Luuk. 13: 27. Juud. v. 6, 7. Ilm. 20: 10, 15. — 42. Jaak. 2: 13, 16. — 45. Viis. 3: 10. — 46. Dan. 12: 2. Joh. 5: 29. Room. 2: 7; 5: 21. Ilm. 20: 15.

26 luku.

53

3 — 5. Jeesus voidellaan 6 — 13; Juudas lupaa kavaltaa hanet 14 — 16; Jeesiis syo paasiaislam- paan 17 — 25, asettaa. ehtoollisen 26 — 29, sanoo opetuslastensa louk- kaantuvan haneen 30 — 35 ja ru- koilee Getsemanessa 36 — 46; ha- net vangitaan 47 — 56 ja hanta tutkitaan Suuressa Neuvostossa ^j — 68. Pietari kieltaa tuntevan- sa Jeesuksen 6.9 — 75.

1. Ja tapahtui, kun Jeesus oli lopettanut kaikki nama puheet, etta han sanoi opetuslapsilleen:

2. »Te tiedatte, etta kahden paivan perasta on paasiainen; sil- loin Ihmisen Poika annetaan ris- tiinnaulittavaksi)).

3. Silloin ylipapit ja kansan vanhimmat kokoontuivat Kaifas nimisen ylimaisen papin palatsiin

4. ja neuvottelivat, kuinka ot- taisivat Jeesuksen kiinni kava- luudella ja tappaisivat hanet.

5. Mutta he sanoivat: »Ei juh- lan aikana, ettei syntyisi mete- lia kansassa».

6. Kun Jeesus oli Betaniassa pitalisen Simonin asunnossa,

7. tuli hanen luoksensanainen, mukanaan alabasteripullo tayn- na kallisarvoista voidetta, minka valoi Jeesuksen paahan hanen ol- lessaan poydassa.

8. Mutta sen nahdessaan hanen opetuslapsensa narkastyivat ja sa- noivat: )»Mita varten tama haas- kaus?

9. Olisihan tuqn voinut myy- da kalliista hinnasta ja antaa ra- hat koyhille.»

10. Kun Jeesus sen huomasi, sanoi han heille: »Miksi pahoi- tatte naisen mielta? Silla han teki hyvan tyon minulle.

11. Ainahan teilla on keskuu- dessanne koyhat, mutta minua teilla ei ole aina.

12. Silla kun han kaasi taman voiteen ruumiilleni, teki han sen hautaamistani varten.

13. Totisesti mina sanon teille: missa ikina kaikessa maailmassa tata evankeliumia saarnataan, siella sekin, minka han teki, on mainittava hanen muistokseen.»

14. Silloin meni yksi niista kahdestatoista, nimelta Juudas Iskariot, ylipappien luo

15. ja sanoi: »Mita tahdotte an- taa minulle, niin mina saatan hanet teidan kasiinne?» J a he maksoivat hanelle kolmekym- menta hopearahaa.

16. J a siita hetkesta han etsi sopivaa tilaisuutta kavaltaakseen hanet.

17. Mutta ensimaisena happa- mattoman leivan paivana opetus- lapset tulivat Jeesuksen luo ja sanoivat: »Mihin tahdot, etta val- mistamme paasiaislampaan sinun syodaksesi?»

18. Niin han sanoi: »Menkaa kaupunkiin sen ja sen miehen luo ja sanokaa hanelle: 'Opet- taja sanoo: Aikani on lahella; sinun luonasi mina syon paasiais- aterian opetuslasteni kanssa'*,

19. Jaopetuslapset tekivat,niin- kuin Jeesus oli heita kaskenyt, ja valmistivat paasiaislampaan.

26. (V. 2-5 vert. Mark. 14: 1, 2. Luuk. 22: 1, 2.) — 2. Matt. 20: 18, 19. — 4. Joh. 11: 53. — (V. 6-13 vert. Mark. 14: 3-9. Joh. 12: 1-8.) — 11. 5 Moos. 15: 11. — (V. 14-16 vert. Mark. 14: 10, 11. Luuk. 22:3-6.) — 16. 2 Moos. 21:32. Sak. 11:12. 1 Tim. 6:9, 10. — (V. 17-19 vorL Mark. 14: 12-16. Luuk. 22: 7-13.) ~ 17. 2 Moos. 12: 3, 4, 17-20.

54

Mntfeuksen Evankeliufni.

20. J a kun ehtoo tuli, asettui han poytaan kahdentoista ope- tuslapsensa kanssa.

21. J a heidan syodessaan han sanoi: >>Totisesti mina sanon teille: yksi teista kavaltaa mi- nut».

22. Silloin he kavivat kovin murheellisiksi ja rupesivat toinen toisensa perasta sanomaan ha- ndle: »Herra, en kai mina ole se?»

23. Han vastasi ja sanoi: »Jo- ka minun kanssani pisti katensa vatiin, se kavaltaa minut,

24. Ihmisen Poika tosin menee pois, niinkuin hanesta on kirjoi- tettu, mutta voi sita ihmista, jonka kautta Ihmisen Poika ka- valletaan! Parempi olisi sille ih- miselle, etta han ei olisi synty- nyt.»

25. Niin Juudas, joka hanet kavalsi, vastasi ja sanoi: »Rabbi, en kai mina ole se?» Han sanoi hanelle: »01et, niinkuin sanot».

26. Ja heidan syodessaan Jee- sus otti leivan, siunasi, mursi ja antoi opetuslapsilleen ja sanoi: oOt- takaa, syokaa; tama on minun ruumiini».

27. Ja han otti maljan, kiitti ja antoi heille ja sanoi: »Juokaa tasta kaikki;

28. silla tama on minun vereni, liiton veri, joka monen edesta vuodatetaan syntien anteeksi- antamiseksi.

29. J a mina sanon teille: tasta-

lahin en juo tata viinipuun an- tia, ennenkuin sina paivana, jo- na juon sita uutena teidan kans- sanne Isani valtakunnassa.»

30. Ja veisattuaan kiitosvirren he lahtivat Oljymaelle. :

31. Silloin Jeesus sanoi heille: »Tana yona te kaikki loukkaan- nutte minuun; silla kirjoitettu on: 'Mina lyon paimenen, ja lauman lampaat hajoitetaan'.

32. Mutta ylosnoustuani mi- na menen teidan edellanne Gali- leaan.»

33. Niin Pietari vastasi ja sa- noi hanelle: »Vaikka kaikki louk- kaantuisivat sinuun, niin mina en koskaan loukkaannu».

34. Jeesus sanoi hanelle: »To- tisesti mina sanon sinulle: tana yona, ennenkuin kukko laulaa, sina kolmesti minut kiellat».

35. Pietari sanoi hanelle: »Vaik- ka m.inun pitaisi kuolla sinun kanssasi, en sittenkaan sinua kiella». Samoin sanoivat myos kaikki muut opetuslapset.

36. Sitten Jeesus tuli heidan kanssaan Getsemane nimiselle maatilalle; ja han sanoi opetuslap- silleen: )>Istukaa tassa, silla aikaa kun mina menen tuonne ja ru- koilen».

37. Ja han otti mukaansa Pie- tarin ja ne kaksi Sebedeuksen poikaa; ja han alkoi murehtia ja tulla tuskaan.

38. Silloin han sanoi heille: »Sieluni on kovin murheellinen

(V. 20-25 vert. Mark. 14: 17-21. Luuk. 22: 14, 21-23. Joh. 13: 21-26.)

— 23. Ps. 41: 10. — 24. Es. 53: 8, 10. Joh. 17: 12.— (V. 26-29 vert. Mark. 14: 22-25. Luuk. 22: 18-20. 1 Kor. 11: 23-25.) — 28. 2 Moos. 24: 8. Jer. 31: 31. Sak. 9: 11. Hebr. 8: 8; 10:29; 13: 20. — 30. Psalmit 113-118. Mark. 14: 26. Luuk. 22: 39. Joh. 18:1.— (V. 31-35 vert. Mai'k. 14: 27-31. Luuk. 22: 31-34.) — 31. Sak. 13: 7. Joh. 16: 32.

— 32. Matt. 28: 7. Mark. 16: 7. — 34. Joh. 13: 38. — 35. Joh. 11: 16; 13: 37. — (V. 36-46 vert. Mark. 14: 32-42. Luuk. 22: 40-46.) — 36. Joh. 18: 1. — 37. Matt. 17: 1. — 38. Joh. 12: 27.

26 luku.

55

kuolemaan asti, olkaa tassa ja valvokaa minun kanssani»,

39. J a han meni vahan edem- maksi, lankesi kasvoilleen ja ru- koili sanoen: »Isani, jos on mah- dollista, niin menkoon minulta pois tama malja; kuitenkaan ei niinkuin mina tahdon, vaan niin- kuin sina».

40. J a han tuli opetuslasten luo ja tapasi heidat nukkumasta ja sanoi Pietarille: »Niin ette siis jaksaneet yhta hetkea valvoa mi- nun kanssani!

41. Valvokaa ja rukoilkaa, ett- ette joutuisi kiusaukseen; henki tosin on altis, mutta liha on heikko.»

42. Taas han meni pois toisen kerran ja rukoili sanoen: »Isani, jos tama malja ei voi menna ohitseni, minun sita juomattani, niin tapahtukoon sinun'tahtosi».

43. J a tullessaan han taas ta- pasi heidat nukkumasta, silla hei- dan silmansa olivat kayneet rau- keiksi.

44. J a han jatti heidat, meni taas ja rukoili kolmannen kerran ja sanoi samat sanat uudestaan,

45. Sitten han tuli opetuslasten luo ja sanoi heille: »Te nukutte viela ja lepaatte! Katso, hetki on lahella, ja Ihmisen Poika an- netaan syntisten kasiin.

46. Nouskaa, lahtekaamme; katso, se on lahella, joka kaval- taa minut.»

47. Ja katso, hanen viela puhu- essaan, Juudas, yksi niista kah- destatoista, tuli, ja hanen kans- saan lukuisa, miekoilla ja sei- pailla varustettu joukko ylipap-

pien ja kansan vanhimpain luota.

48. J a se, joka hanet kavalsi, oli antanut heille merkin sanoen: »Jota mina suutelen, han se on; ottakaa hanet kiinni».

49. J a heti han meni Jeesuk- sen luo ja sanoi: »Terve, rabbi!», ja suuteli hanta kiihkeasti.

50. Niin Jeesus sanoi hanelle: »Ystavani, mita varten tanne tulit?» Silloin he tulivat Jeesuk- sen luo, kavivat haneen kasiksi ja ottivat hanet kiinni.

51. Ja katso, eras niista, jotka olivat Jeesuksen kanssa, ojensi katensa, veti miekkansa ja iski ylimaisen papin palveUjaa ja si- valsi hanelta korvan,

52. Silloin Jeesus sanoi hanelle: »Pista miekkasi takaisin tuppeen; silla kaikki, jotka miekkaan tart- tuvat, ne miekkaan hukkuvat.

53. Vai luuletko, etten voi pyytaa Isaltani, ja han lahettaa heti minulle enemman kuin kak- sitoista legionaa enkeleita!

54. Kuinka silloin kavisivat to- teen kirjoitukset, jotka sanovat, etta nain pitaa tapahtuman?»

55. Silla hetkella Jeesus sanoi joukolle: )>Niinkuin rosvoa vas- taan te olette lahteneet minua miekoin ja seipain vangitsemaan, Joka paiva olen istunut pyha- kossa ja opettanut, etteka ole ottaneet minua kiinni.

56. Mutta tama kaikki on ta- pahtunut, jotta profeettain kir- joitukset kavisivat toteen.» Sil- loin kaikki opetuslapset jattivat hanet ja pakenivat.

57. Mutta Jeesuksen kiinniotta-

39. Joh. 6: 38; 18: 11. Hebr. 5: 7, 8. — 41. Gal. 5: 17. 1 Piet. 4: 7; 5: 8. — (V. 47-56 vert. Mark. 14: 43-50. Luuk. 22: 47-53. Joh. 18: 2-11.) — 48. 2 Sam. 20: 9. — 62. 1 Moos. 9: 6. Ilm. 13: 10. — 54. Es. 53:7-10. — (V. 57-75 vert. Mark. 14:53-72. Luuk. 22: 54-71. Joh. 18: 12-27.)

Mattetiksen Evankeliiimi.

jat veivat hanet ylimaisen papin, Kaifaan, luo, jonne kirjanoppi- neet ja vanhimmat olivat ko- koontuneet.

58. Ja Pietari seurasi hanta etaalta ylimaisen papin palatsin sisapihalle asti; ja han meni sinne ja istui kaskylaisten joukkoon nahdakseen, kuinka lopulta kavisi.

59. Mutta ylipapit ja koko Neuvosto etsivat vaaraa todis- tusta Jeesusta vastaan tappaak- seen hanet,

60. mutta eivat loytaneet, vaik- ka monta vaaraa todistajaa oli tullut esille. Mutta vihdoin tuli kaksi esille.

61. ja he sanoivat: »Tama on sanonut: 'Mina voin hajoittaa maahan Jumalan temppelin ja kolmessa paivassa sen rakentaa'*.

62. Silloin ylimainen pappi nousi ja sanoi hanelle: »Etk6 vastaa mitaan siihen, mita nama todistavat sinua vastaan?»

63. Mutta Jeesus oli vaiti. Niin ylimainen pappi sanoi hanelle: *Mina vannotan sinua elavan Ju- malan kautta, etta sanot meille, oletko sina Kristus, Jum.alan Poika>>.

64. Jeesus sanoi hanelle: »01en, niinkuin sanot, Mutta mina sa- non teille: tastalahin saatte nah- da Ihmisen Pojan istuvan Voi- man cikealla puolella ja tulevan taivaan pilvien paalla.>>

65. Silloin ylimainen pappi re- paisi vaatteensa ja sanoi: )>Han on pilkannut Jumalaa. Mita me enaa tarvitsemme todistajia? Kat- so, nyt kuulitte hanen pilkkaa- misensa.

66. Miten teista on?)> He vas-

tasivat sanoen: »Han on ansain- nut kuoleman».

67. Silloin he sylkivat hanta silmille ja loivat hanta nyrkilla kasvoihin; ja toiset sivaltelivat hanta poskelle

68. ja sanoivat: '>Profetoi meille, Kristus, kuka se oli, joka sinua loi».

69. Mutta Pietari istui ulkona sisapihalla. J a hanen luoksensa tuli muuan palvelijatar ja sanoi: »Sinakin olit Jeesuksen, Galilea- laisen, seurassa».

70. Mutta han kielsi kaikkien kuullen ja sanoi: »En ymmarra, mita sanot».

71. J a kun han oli mennyt ulos porttikaytavaan, naki hanet toinen nainen ja sanoi siella ole- ville: »Tamakin oli Jeesuksen, Nasaretilaisen, seurassa».

72. J a taas han kielsi valalla vannoen: »En tunne sita miesta».

73. Vahan sen jalkeen tulivat ne, jotka siina seisoivat, ja sa- noivat Pietarille: )>Aivan var- maan sinakin olet yksi heista, silla kielimurteesikin ilmaisee si- nut*.

74. Silloin han rupesi kiroa- maan itseansa ja vannomaan: *En tunne sita miesta». J a sa- massa lauloi kukko.

75. Niin Pietari muisti Jeesuk- sen sanat, jotka han oli sanonut: »Ennenkuin kukko laulaa, sina kolmesti minut kiellat)>. Ja han meni ulos ja itki katkerasti.

27 luku.

Jeesus annetaan Pilatuksen ka- siin 1,2. Juudas hirttaytyy 3 — 5;

61. Joh. 2: 19-21. — 64. Ps. 110:1. Dan. 7: 13,14. Matt. 16:27; 24: 30; 25: 31. Room. 14: 11. 1 Tess. 4: 16. Ilm. 1: 7. — 65. Joh. 10: 33. — 66. 3 Moos. 24: 16. .Joh. 19: 7. — 67. Es. 50 5. Mati. 27: 30. — 75. Matt. 26: 34.

27 luku.' "■■ ^ '

57

veren hinnalla ostetaan saven- valajan pelto 6 — lo. Jeesus tunnustaa olevansa kuningas 1 1 — 14; Pilatus paastaa. irti Barab- baan ja luovuttaa Jeesuksen ris- tiinnaulittavaksi 15^26. Jeesus- ta pilkataan 27 — 31; hanet ris- tiinnaulitaan 32 — 44; han heit- taa henkensa 45 — 56 ja hanet hau- dataan 57 — 61. Hautaa vartioi- daan 62-^-66.

1. MutTa aamun koittaessa kaikki ylipapit ja ' kansan van- himmat pitivat neuvottelun Jeesusta vastaan ja paattivat tappaa hanet;

2. ja he sitoivat hanet ja vei- vat pois ja antoivat hanet maa- herran, Pilatuksen, kasiin.

3. Kun Juudas, hanen kaval- tajansa, naki, etta han oli tuo- mittu, silloin han katul ja toi ta- kaisin ne kolmekymmenta hopea- rahaa ylipapeille ja vanhimmille

4. ja sanoi: »Tein synnin, kun kavalsin viattoman veren>>. Mut- ta he sanoivat: »Mita se meihin koskee? Katso itse eteesi!»

5. Ja han viskasi hopearahat temppeliin, lahti sielta, meni pois ja hirttaytyi.

6. Niin ylipapit ottivat hopea- rahat ja sanoivat: »Ei ole luval- lista panna naita temppelirahas- toon, koska ne ovat veren hinta».

7. Ja neuvoteltuaan he osti- vat niilla savenvalajan pellon muukalaisten hautausmaaksi.

8. Sen vuoks^ sita peltoa viela tanakin paivana sanotaan veri- pelloksi.

9. Silloin kavi toteen, mika on puhuttu Jeremias profeetan kaut- ta, joka sanoo: »Ja he ottivat ne kolmekymmenta hopearahaa, hinnan siita arvioidusta miehes- ta, jonka he olivat Israelin las- ten puolesta arvioineet;

10. ja antoivat ne savenvala- jan pellosta, niinkuin Herra oli kaskenyt minulle».

11. Mutta Jeesus seisoi maa- herran edessa. J a maaherra ky- syi hanelta sanoen: »01etko sina Juutalaisten kuningas?» Niin Jee- sus sanoi: »01en, niinkuin sanoto.

12. Ja kun ylipapit ja vanhim- mat hanta syyttivat, ei han mi- taan vastannut.

13. Silloin Pilatus sanoi ha- nelle: »Etk6 kuule, kuinka pal- jon he todistavat sinua vastaan?»

14. Mutta han ei vastannut ha- ndle ainoaankaan kysymykseen, niin etta maaherra suuresti ih- metteli.

15. Oli tapana, etta maaherra juhlan aikana paasti kansalle yh- den vangin irti, kenenka he tah- toivat.

16. J a heilla oli silloin kuuluisa vanki, nimelta Barabbas.

17. Kun he nyt olivat koolla, sanoi Pilatus heille: »Kumman- ko tahdotte, etta paastan teille, Barabbaanko vai Jeesuksen, jota sanotaan Kristukseksi?»

18. Silla han tiesi, etta he ka- teudesta olivat antaneet hanet hanen kasiinsa.

19. Mutta kun han istui tuo- marinistuimella, lahetti hanen vaimonsa sanomaan hanelle: »Ala

27. 1. Mark. 15: 1. Luuk. 22: 66. — 2. Luuk. 23: 1. Joh. 18: 28. — 5. Ap. t. 1: 18. — 8. Ap. t. 1: 19. — 9. Jer. 32: 6-9. Sak. 11: 12, 13. — (V. 11-14 vert. Mark. 15: 2-5. Luuk. 23: 2, 3. Joh. 18: 29-38.) — 11. 1 Tim. 6: 13. — 12. Es. 53: 7. — 14. Joh. 19: 9. — (V. 15-26 vert. Mark. 15: 6-15. Linik. 2^:13-2.5. Joh. 18:39-19:1.) -- 19. Job 4: 12, 13.

58

Matieuksen Evankeliumi.

puutu tahan vanhurskaaseen mie- heen, silla mina olen tanaan unes- sa paljon karsinyt hanen tah- tensa».

20. Mutta ylipapit ja vanhim- mat yllyttivat kansaa anomaan Barabbasta, mutta surmautta- maan Jeesuksen.

21. Ja maaherra puhui heille ja sanoi: »Kummanko naista kahdesta tahdotte, etta paastan teille?» Niin he sanoivat: »Bar- abbaan».

22. Pilatus sanoi heille: »Mita minun sitten on tehtava Jeesuk- selle, jota sanotaan Kristuksek- si?» He sanoivat kaikki: »Ris- tiinnaulittakoon!»

23. Niin maaherra sanoi: »Mi- ta pahaa han sitten on tehnyt?» Mutta he huusivat viela kovem- min sanoen: »Ristiinnaulittakoon!»

24. J a kun Pilatus naki, ettei mikaan auttanut, vaan etta me- teli yha yltyi, otti han vetta ja pesi katensa kansan nahden ja sanoi: »Viaton mina olen ta- man miehen vereen. Katsokaa itse eteenne».

25. Niin kaikki kansa vastasi ja sanoi: »Tulkoon hanen ve- rensa meidan paallemme ja las- temme paalle!»

26. Silloin han paasti heille Barabbaan, mutta Jeesuksen han ruoskitti ja luovutti ristiinnau- littavaksi.

27. Silloin maaherran sotamie- het veivat Jeesuksen mukanaan palatsiin ja kokosivat hanen ymparilleen koko sotilasjoukon.

28. J a he riisuivat hanet ja

panivat hanen paalleen tulipu- naisen vaipan

29. ja vaansivat orjantappu- roista kruunun, panivat sen hanen paahansa ja ruovon hanen oikeaan kateensa, polvistuivat hanen eteensa ja pilkkasivat hanta ja sanoivat: »Terve, Juu- talaisten kuningasl)>

30. J a he sylkivat hanta, ot- tivat ruovon ja loivat hanta paa- han.

31. J a kun olivat hanta pil- kanneet, riisuivat he hanelta vai- pan, pukivat hanet hanen omiin vaatteihinsa ja veivat hanet pois ristiinnaulittavaksi.

32. Ja matkalla he tapasivat kyrenelaisen miehen, nimelta Simon. Hanet he pakottivat kantamaan hanen ristiaan.

33. J a tultuaan paikalle, jota sanotaan Golgataksi — se mer- kitsee: paakallonpaikka —

34. he tarjosivat hanelle juota- vaksi katkeralla nesteella sekoi- tettua viinia; mutta maistettu- aan han ei tahtonut sita juoda.

35. J a kun olivat hanet ristiin- naulinneet, jakoivat he keske- naan hanen vaatteensa heittaen niista arpaa.

36. Sitten he istuutuivat ja vartioivat hanta siella.

37. J a he panivat hanen paan- sa ylapuolelle hanen syynsa nain kirjoitettuna: »Tama on Jeesus, Juutalaisten kuningas».

38. Silloin ristiinnaulittiin ha- nen kanssaan kaksi ryovaria, toi- nen oikealle ja toinen vasem- malle puolelle.

21. Ap. t. 3: 14. — 24. 5 Moos. 21: 6-8. — 25. Ap. t. 5: 28. — 26. Joh. 19: 16. — (V. 27-31 vert. Mark. 15: 16-20. Joh. 19: 2, 3.)

— 30. Es. 50: 6. Matt. 26: 67. — 31. Es. 53: 7. Joh. 19: 16. — (V. 32-56 vert. Mark. 15: 21-41. Luuk. 23: 26, 32-49. Joh. 19: 17-30.)

— 34. Ps. 69: 22. -— 35. Ps. 22: 19. — 38. Es. 53: 12.

27 luku.

59

39. Ja ne, jotka' kulkivat ohit- se, herjasivat hanta, nyokyttivat paataan

40. ja sanoivat: . »Sina, joka hajoitat maahan temppelin ja kol- messa paivassa sen rakennat, au- ta itseasi, jos olet Jumalan Poika, ja astu alas ristista».

41. Samoin ylipapit ja kir- janoppineet ja vanhimmat pilk- kasivat hanta ja sanoivat:

42. »Muita han on auttanut, itseaan ei vol auttaa. Onhan han Israelin kuningas; astukoon nyt alas ristista, niin me uskom- me haneen.

43. 'Han on luottanut Juma- laan; vapahtakoon nyt "Jumala hanet, jos on mielistynyt haneen'; silla han on sanonut: 'Mina olen Jumalan Poika'. »

44. J a samalla tavalla solvasi- vat hanta ryovaritkin, jotka olivat ristiinnaulitut hanen kanssaan.

45. Mutta kuudennesta tun- nista alkaen tuli pimea yli koko maan, ja sita kesti yhdeksan- teen tuntiin asti.

46. Ja yhdeksannen tunnin vaiheella Jeesus huusi ko valla aa- nella sanoen: »Eeli, Eeli, lama sabaktani?» Se on: Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkasit?

47. Sen kuullessaan sanoivat muutamat niista, jotka siina seisoivat: »Han huutaa Eliasta».

48. J a heti juoksi muuan heis- ta ja otti sienen, taytti sen hapan- yiinilla, pani sen ruovon paahan ja antoi hanelje juoda.

49. Mutta muut sanoivat: »An- nas, katsokaamme, tuleeko Ellas hanta pelastamaan*.

50. Niin Jeesus taas huusi ko- valla aanella ja heitti henkensa.

51. Ja katso, temppelin esirip- pu repesi kahtia ylhaalta alas asti, ja maa jarisi, ja kalliot hal- kesivat,

52. ja haudat aukenivat, ja monta nukkuneiden pyhien ruu- mista nousi ylos.

53. J a he lahtivat haudoistaan ja tulivat hanen ylosnousemi- sensa jalkeen pyhaan kaupunkiin ja ilmestyivat monelle.

54. Mutta kun sadanpaallikko ja ne, jotka hanen kanssaan var- tioivat Jeesusta, nakivat maan- jaristyksen ja mita muuta ta- pahtui, peljastyivat he kovin ja sanoivat: »Totisesti tama oli Ju- malan Poika».

55. Ja siella oli monta naista, jotka olivat Galileasta seuran- neet Jeesusta ja palvelleet hanta; he seisoivat taampana katsele- massa.

56. Heidan joukossaan oli Maria Magdaleena ja Maria, Jaakobin ja Joosefin aiti, ja Se- bedeuksen poikain aiti.

57. Mutta illan tultua saapui rikas mies. Arimatiasta kotoisin, nimelta Joosef, joka hankin oli Jeesuksen opetuslapsi.

58. Han meni Pilatuksen luo ja pyysi Jeesuksen ruumista. Sil- loin Pilatus kaski antaa sen ha- nelle.

59. Ja Joosef otti ruumiin, kaa- ri sen puhtaaseen liinavaattee- seen

60. ja pani sen uuteen hauta- kammioonsa, jonka oli hakannut kallioon. Ja han vieritti suuren

39. Ps. 22: 8; 109:25. — 40. Joh. 2: 19. — 43. Ps. 22: 9. Viis. 2: 13, 18-20. ~ 46. Ps. 22: 2. — 48. Ps. 69: 22. — 51. 2 Moos. 26: 31; 36: 35. 2 Aikak. 3: 14. 1 Makk. 1: 23. Hebr. 10: 19, 20. — 55. Luuk. 8: 2, 3. — (V. 57-61 vert. Mark. 15: 42-47. Luuk. 23: 50-55. Joh. 19: 38-42.) — 58. 2 Moos. 34: 25. 5 Moos. 21: 28. ~ 60. Es. 53: 9.

60

Matteuksen Eiankeliumi.

kiven hautakammion ovelle ja lahti pois.

61. J a siella olivat Maria Mag- daleena ja toinen Maria, jotka istuivat vastapaata hautaa.

62. Seuraavana paivana, joka oli valmistuspaivan jalkeinen, ylipapit ja fariseukset kokoon- tuivat Pilatuksen luo

63. ja sanoivat: »Herra, me muistamme tuon villitsijan vie- la elaessaan sanoneen: 'Kolmen paivan kuluttua mina nousen ylos'.

64. Kaske siis tarkasti varti- oida hautaa kolmanteen paivaan asti, jotteivat hanen opetuslapsen- sa tulisi ja varastaisi hanta ja sa- noisi kansalle: 'Han nousi kuol- leista'; ja niin on viimeinen vil- litys oleva pahempi kuin ensi- mainen.»

65. Niin Pilatus sanoi heille: »Tuossa on vartijavakea, menkaa, vartioikaa niin hyvin kuin taidatte*.

66. Niin he menivat ja turva- sivat haudan lukitsemalla kiven sinetilla ja asettamalla sen suo- jaksi vartijavaen.

28 luku.

Jeesus nousee kuolleista ja ilmes- tyy sureville naisille i — lo. Var- tijat lahjotaan ii — 15. Jeesus ilmestyy opetuslapsilleen Galileas- sa ja kaskee heidan menna te- kemaan kaikki kansat hanen opetuslapsikseen 16 — 20.

1. Ja kun sapatti oh paatty- nyt ja viikon ensimaisen paivan aamu koitti, tulivat Maria Mag-

daleena ja se toinen Maria kat- somaan hautaa.

2. J a katso, tapahtui suuri maanjaristys, silla Herran enkeli laskeutui alas taivaasta, tuli ja vieritti kiven pois ja istuutui sille.

3. Han oli naoltaan niinkuin sa- lama, ja hanen vaatteensa olivat valkoiset kuin lumi.

4. J a hanta peljastyen vartijat vapisivat ja kavivat ikaankuin kuolleiksi.

5. Mutta enkeli puhutteli nai- sia ja sanoi heille: »Alkaa te pel- jatko; silla mina tiedan teidan etsivan Jeesusta, joka oli ristdin- naulittu.

6. Ei han ole taalla, silla han on noussut ylos, niinkuin han sa- noi. Tulkaa, katsokaa paikkaa, jossa han on maannut.

7. J a menkaa kiireesti ja sa- nokaa hanen opetuslapsilleen, etta han on noussut kuolleista. Ja katso, han menee teidan edel- lanne Galileaan; siella saatte hanet nahda. Katso, mina olen sanonut sen teille.>)

8. Ja he menivat kiireesti hau- dalta peloissaan ja suuresti iloi- ten ja juoksivat viemaan Sa- naa hanen opetuslapsilleen.

9. Mutta katso, Jeesus tuli heita vastaan ja sanoi: »Terve teille!» Ja he menivat hanen ty- konsa, syleilivat hanen jalkojaan ja kumarsivat hanta.

_ 10. Silloin Jeesus -sanoi heille: »Alkaa peljatko; menkaa ja vie- kaa Sana veljilleni, etta he me- nisi vat Galileaan, ja siella he saa- vat minut nahda».

11. Mutta heidan mennessaan,

63. Matt. 12:40; 16: 21.

28. (V. 1-10 vert. Mark. 16:1-10. Luuk. 24:1-10. Job. 20:1-18.) — 6. Matt. 12:40; 16:21; 17:23; 20:19. — 7. Matt. 26:32. — 10. Ap. t. 1: 3; 13: 31. 1 Kor. 15: 4, 5. Hebr. 2: 11.

28 luku.

61

katso, muutamat vartijavaesta tulivat kaupunkiin ja ilmoittivat ylipapeille kaikki, mita oli tapah- tunut.

12. Ja nama kokoontuivat vanhinten kanssa ja pitivat neu- vottelun ja antoivat sotamiehille runsaat rahat

13. ja sanoivat: »Sanokaa, etta hanen opetuslapsensa tulivat yoUa ja veivat hanet varkain meidan nukkuessamme.

14. J a jos tama tulee maaher- ran korviin, niin me lepytamme hanet ja laitamme niin, etta saat- te olla huoletta.»

15. Niin he ottivat rahat ja tekivat niinkuin heita oli neuvot- tu. Ja tata puhetta on levitetty Juutalaisten kesken, ja sita ker- rotaan viela tanakin paivana.

16. Ja neyksitoistaopetuslasta vaelsivat Galileaan siile vuo- relle, jonne Jeesus oli kaskenyt heidan menna.

17. J a kun nakivat hanet, ku- marsivat he hanta, mutta muu- tamat epailivat.

18. Ja Jeesus tuli heidan luok- sensa ja puhui heille ja sanoi: »Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan paalla.

19. Menkaa siis jatehkaa kaikki kansat opetuslapsikseni, kastamal- la heidat Isan ja Pojan ja Py- han Hengen nimeen,

20. ja opettamalla heita pita- maan kaikki, minka olen kas- kenyt teille. Ja katso, mina olen teidan kanssanne joka paiva maa- ilman loppuun asti.»

13. Matt. 27:64. —16. Matt. 26: 32. — 18. Ps. 8:7. Dan. 7:14. Matt. 11:27. Luuk. 10: 22. Joh. 3: 35; 13: 3; 17: 2. Ef. 1: 20-22. Hebr. 1:2; 2:8. 1 Piet. 3: 22. Ilm. 17:14. —19. Matt. 24:14. Mark. 16: 15, 16. Luuk. 24: 47. 2 Kor. 13: 13. 1 Piet. 1: 2. — 20. Matt. 18: 20. Joh. 14: 18, 23.

Markuksen Evankeliumi.

1 luku.

Johannes Kastaja esiintyy i — 8. Jeesus kastetaan 9 — 11, on per- keleen kiusattavana 12, 13, al- kaa jnlistaa evankeliuniia 14, 15 ja kutsuu itselleen opetuslapsia 16 — 20; lahtee Kapernaumiin ja opettaa 21, 22, parantaa riivatun 23 — 28 ja Simonin anopin 29 — 31 seka muita sairaita 32 — 34; rukoilee autiossa paikassa 35 — 38, saarnaa koko Galileassa 39 ja puhdistaa pitalisen 40 — 45.

"1. Jeesuksen Kristuksen, Ju- malan Pojan, evankeliumin alku.

2. Niinkuin on kirjoitettu Esai- as prof ee tan kirjassa: )>Katso, mina lahetan enkelini kasvojesi edelle, ja han on valmistava si- nun tiesi»;

3. »eramaassa huutavan aani sanoo: 'Valmistakaa Herralle tie, tehkaa polut hanelle tasai- siksi!'»

4. niin Johannes Kastaja e- siintyi eramaassa ja saarnasi pa- rannuksen kastetta syntien an- teeksisaamiseksi .

5. Ja koko Juudean maa ja kaikki Jerusalemilaiset vaelsi- vat hanen tykonsa, ja he saivat hanelta kasteen Jordanin joessa, tunnustaessaan syntinsa,

6. Ja Johanneksella oli puku kamelinkarvoista ja vyotaisil- laan nahkavyo; ja han soi heina- sirkkoja ja metsahunajaa.

7. Ja han saarnasi sanoen: »Minun jalessani tulee se, joka on minua vakevampi, ja mina en ole kelvollinen edes kumartuen paastamaan hanen kenganpau- laansa.

8. Mina kastan teidat vedella, mutta han kastaa teidat Pyhalla Hengella.))

9. Ja tapahtui niina paivina, etta Jeesus tuli Galilean Nasare- tista ja sai Johannekselta kas- teen Jordanissa.

10. J a heti, vedesta noustes- saan, han naki taivasten aukea- van ja Hengen niinkuin kyyh- kysen laskeutuvan haneen.

11. Ja taivaista tuli aani: »Si- na olet minun rakas Poikani; si- nuun olen mielistynyt».

1. 1. Matt. 14: 33; 16: 16. Joh. 6: 69; 11: 27; 20: 31. Ap. t. 9: 20. Room. 1:4. 1 Joh. 4:15; 5:5.— (V. 2-8 vert. Matt. 3:1-12. Luuk. 3:3-18.) — 2. Mai. 3:1. Matt. 11:10. Luuk. 7: 27. — 3. Es. 40:3; 57: 14. Joh. 1: 23. Luuk. 1: 76. — 4. Jer. 3: 12, 14. Mark. 1: 15. Ap. t. 13: 24. — 6. 3 Moos. 11: 22. — 7. Joh. 1: 26, 27. Ap. t. 13: 25. — 8. Joh. 20: 22. Ap. t. 1: 5; 2: 4: 11: 16; 19: 3-6. — (V. 9-11 vert. Matt. 3: 13-17. Luuk. 3: 21, 22. Joh. 1: 31-34.) — 11. Ps. 2: 7. Es. 42:1. Matt. 17:5. Mark. 9:7. Luuk. 9:35. 2 Piet. 1:17.

I luku.

63

12. Kohta sen jalkeen Henki ajoi hanet eramaahan.

13. Ja han oli eramaassa nelja- kymmenta paivaa, • ja saatana kiusasi hanta, ja han oli petojen seassa; ja enkelit tekivat hanelle palvelusta.

14. Mutta sitten kuin Johannes oli pantu vankeuteen, meni Jee- sus Galileaan ja saarnasi Juma- lan evankeliumia

15. ja sanoi: »Aika on taytty- nyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lahelle; tehkaa parannus ja uskokaa evankeliumi».

16. Ja kulkiessaan Galilean me- ren rantaa han naki Sim,onin ja Andreaan, Simonin veljen, las- kevan verkkoa mereen; he oli- vat naet kalastajia.

17. Ja Jeesus sanoi heille: »Seu- ratkaa minua, niin mina teen teista ihmisten kalasta'jia».

18. Heti he jattivat verkot ja seurasivat hanta.

19. J a kaydessaan siita vahan eteenpain han naki Jaakobin, Se- bedeuksen pojan, ja Johanneksen, hanen veljensa, heidatkin ven- heessa, laittamassa verkkojaan kuntoon.

20. J a heti han kutsui heidat; ja he jattivat isansa, Sebedeuk- sen, palkkalaisineen venheeseen ja lahtivat seuraamaan hanta.

21. Ja he menivat Kapernau- miin; ja han meni kohta sapat- tina synagogaan ja opetti.

22. Ja he olivat hammastyk- sissaan hanen ©petuksestaan, sil- la han opetti heita niinkuin se,

jolla on valta, eika niinkuin kir- janoppineet.

23. Ja heidan synagogassaan oli juuri silloin mies, jossa oli saastainen henki; ]2. han huusi

24. sanoen: »Mita sinulla on meidan kanssamme tekemista, Jeesus Nasaretilainen? Oletko tullut meita tuhoamaan? Tun- nen sinut, kuka olet, sina Juma- lan Pyha.)>

25. Niin Jeesus nuhteli hanta sanoen: ))Vaikene ja lahde ha- nesta».

26. Ja saastainen henki kou- risti hanta ja lahti hanesta huu- taen kovalla aanella.

27. Ja he hammastyivat kaikki, niin etta kyselivat toisiltaan sa- noen: »Mita tama on? Uusi, voi- mallinen oppi! Han kaskee saas- taisia henkiakin, ja he tottelevat hanta.»

28. J a hanen maineensa levisi kohta koko ymparistoon, kaik- kialle Galileaan.

29. Ja tultuaan ulos synago- gasta he menivat heti Simonin ja Andreaan taloon Jaakobin ja Johanneksen kanssa.

30. J a Simonin anoppi makasi sairaana kuumeessa, ja kohta he puhuivat hanesta Jeesukselle.

31. Ja han meni hanen luok- sensa ja nosti hanet ylos, tarttuen hanta kateen; ja kuume lahti ha- nesta, ja han palveli heita.

32. Mutta illan tultua, kun au- rinko oli laskenut, tuotiin hanen tykonsa kaikki sairaat ja riiva- tut,

(V. 12, 13 vert. Matt. 4: 1-11. Luuk. 4: 1-13.) — 13. Hebr. 1: 6; 2:18; 4:15. — (V. 14, 15 vert. Matt. 4:12-17. Luuk. 4:14, 15.) — 14. Joh. 4: 43. Ap. t. 10: 37. — 15. Matt. 3: 2; 10: 7. Ap. t. 19: 4; 20: 21. — (V. 16-20 vert. Matt. 4: 18-22. Luuk. 5: 1-11.) — (V. 21-28 vert. Luuk. 4: 31-37.) — 21. Matt. 4: 13. — 22. Matt. 7: 28, 29. — 24. Matt. 8: 29. Jaak. 2: 19. — 27. Ap. t. 17: 19. — (V. 29-34 vert. Matt. 8: 14-16. Luuk. 4: 38-41.)

64 Markuksen Evankeliumi.

33. ja koko kaupunki oli koolla si se, minka Mooses on saatanyt, oven edessa. todistukseksi heille».

34. J a han paransi monta, 45. Mutta mentyaan pois ta- jotka sairastivat monenlaisia tau- ma rupesi laajalti julistamaan ja teja, ja paljon riivaajia han ajoi asiasta tietoa levittamaan, niin ulos eika sallinut riivaajien pu- ettei Jeesus enaa saattanut jul- hua, koska ne tunsivat hanet. kisesti menna kaupunkeihin,

35. Ja varhain aamulla, kun vaan oleskeli niiden ulkopuolella viela oli pimea, han nousi, lahti autioissa paikoissa; ja kaikkialta ulos ja meni autioon paikkaan; tultiin hanen tykonsa.

ja siella han rukoili.

36. Mutta Sinnon ja ne, jotka 2 luku.

olivat hanen kanssaan, riensivat t a. i ^ a. ■ \

, .. ...„ .. Teesns parantaa nalvatun mielien

hanen lalkeensa; -^ i , i,^ 4.4. ^

T- \ ,.• J XX •••• I." 1. 1- I — 12, kutsuu Matteuksen 13, 14

37. la loydettyaan hanet he . .. , ,., . , 'i\ ^ i !-•• 11 T^ -1 1 • X • la SVG pubJikaanien kanssa 15 —

sanoivat hanelle: »Kaikki etsi- „ ' J^ *. ^- ^ .0 \^

... . 17, puhuu paastoamisesta 18 — 22

vat sinua». • i x x t • • xi

00 T !-•• • -u -11 Tv/r la puolustaa opetuslapsiaan, lotka

38. Ja han sanoi heille: »Men- ^, f, , ,..,^ J. '■■,,.

, .... -' 11 ....... , ... katkovat tahkapaita sapattma

kaamme muualle, laheisiin kyliin, :?_2S

jotta mina siellakin saarnaisin, ^

silla sita varten mina olen tul- 1. Ja muutamien paivien pe-

lut». rasta han taas meni Kapernau-

39. Ja han meni ja saarnasi miin; ja kun kuultiin hanen ole- heidan synagogissaan koko Gali- van kotona,

leassa ja ajoi ulos riivaajat. 2. kokoontui paljo vakea, niin

40. Ja hanen tykonsa tuli pi- etteivat he enaa mahtuneet oven talinen mies, rukoili hanta, pol- edustallekaan. J a han puhui vistui ja sanoi hanelle: »Jos tah- heille sanaa.

dot, niin sina voit minut puhdis- 3. Ja he tulivat tuoden hanen

taa». tykonsa halvattua, jota kanta

41. Niin Jeesuksen kavi hanta massa oli nelja miesta. saaliksi, ja ojentaen katensa han 4. J a kun he kansajoukolta kosketti hanta ja sanoi hanelle: eivat paasseet hanta tuomaan ha- »Mina tahdon, puhdistul» nen tykonsa, purkivat he katon

42. Ja heti pitali lahti ha- silta kohdalta, missa han oH, ja nesta, ja han puhdistui. kaivettuaan aukon laskivat alas

43. Ja puhutellen hanta anka- vuoteen, jossa halvattu makasi. rasti han laittoi hanet heti pois 5. Kun Jeesus naki heidan us-

44. ja sanoi hanelle: »Katso, konsa, sanoi han halvatulle: »Poi- ettet puhu tasta kenellekaan mi- kani, sinun syntisi annetaan an- taan, vaan mene ja nayta itsesi teeksi».

papille ja uhraa puhdistumisesta- 6. Mutta siella istui muutamia

34. Ap. t. 16: 17, 18. — (V. 35-39 vert. Luuk. 4: 42-44.) — 35. Matt. 14:23. Mark. 6:46. Luuk. 5:16; 6:12.-38. Es. 61:1,2. — (V. 40-45 vert. Matt. 8:2-4. Luuk. 5:12-16.) — 43. Mark. 3:12; 7: 36. — 44. 3 Moos. 14: 2-32. Luuk. 17: 14.

2. (V. 1-12 vert. Matt. 9: 1-8. Luuk. 5: 17-26.)

2 luku.

65

kirjanoppineita, ja he ajattelivat sydamessaan;

7. »Kuinka tama nain puhuu? Han pilkkaa J umalaa. Kuka voi antaa synteja anteeksi muu kuin yksi, Jumala?»

8. J a heti Jeesus tunsi henges- saan, etta he niin ajattelivat it- sekseen, ja sanoi heille: »Miksi ajattelette sellaista sydames- sanne?

9. Kumpi on helpompaa, sanoa- ko halvatulle: 'Sinuh syntisi an- netaan anteeksi', vai sanoa: 'Nou- se, ota vuoteesi ja kavele'?

10. Mutta jotta tietaisitte, etta Ihmisen Pojalla on valta.maan paalla antaa synteja anteeksi, niin» — han sanoi halvatulle —

11. »mina sanon sinuUe: nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi.»

12. Silloin han nousi, otti heti vuoteensa ja meni ulos kaikkien nahden, niin etta kaikki ham- mastyivat ja ylistivat J umalaa sanoen: »Tammoista emme ole ikina nahneet».

13. Ja taas han lahti pois ja kulki meren rantaa. Ja kaikki kansa tuli hanen tykonsa, ja han opetti heita.

14. J a ohikulkiessaan han na- ki Leevin, Alfeuksen pojan, istu- massa tulliasemalla ja sanoi ha- nelle: »Seuraa minua!» Niin ta- ma nousi ja seurasi hanta.

15. Ja kun han aterioi hanen kodissaan, aterioi myos monta publikaania ja syntista Jeesuk- sen ja hanen opetuslastensakans- sa; silla heita oli paljo, ja he oli- vat seuranneet hanta.

16. Kun fariseusten kirjanop-

pineet nakivat, etta han soi syn- tisten ja publikaanien kanssa, sa- noivat he hanen opetuslapsilleen: »Publikaanien ja syntistenko kanssa han sy6?»

17. Sen kuullessaan Jeesus sa- noi heille: )>Eivat terveet tar- vitse parantajaa, vaan sairaat. En mina ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisia.»

18. Ja Johanneksen opetuslap- set ja fariseukset pitivat paastoa. Niin tultiin- ja sanottiin hanelle: »Johanneksen opetuslapset ja fari- seusten opetuslapset paastoavat; miksi sinun opetuslapsesi eivat paastoa?»

19. Jeesus .''anoi heille: »Ei- vathan haavieraat saata paas- tota silloin, kun ylka on ?ieidan kanssaan? Niin kauan kuin heilla on ylka seurassaan, eivat he saata paastota.

20. Mutta tulee aika, jolloin ylka otetaan heilta pois, ja sil- loin, sina paivana, he paastoavat.

21. Ei kukaan ompele vanut- tamattomasta kankaasta paikkaa vanhaan viittaan; jos ompelee, niin uusi taytetilkku repii palasen vanhasta viitasta, ja reika tulee pahemmaksi.

22. Eika kukaan laske nuorta viinia vanhoihin nahkaleileihin; jos laskee, niin viini pakahuttaa leilit, ja viini menee hukkaan ja leilit turmeltuvat; vaan nuori viini on laskettavauusiinleileihin.»

23. Ja tapahtui, etta han sapat- tina kulki viljavainioiden lapi, ja hanen opetuslapsensa rupesivat kulkiessaan katkomaan tahka- paita.

7. Ps. 32: 5. Es. 43: 25. Dan. 9: 9. — 8. Ps. 139: 2. — (V. 13-17 vert. Matt. 9: 9-13. Luuk. 5: 27-32.) — 17. Hes. 34: 16. Matt. 18: 11. Luuk. 19: 10. 1 Tim. 1: 15. — (V. 18-22 vert. Matt. 9: 14-17. Luuk. 5: 33-38.) — 20. Joh. 16: 5, 6. — (V. 23-28 vert. Matt. 12: 1-8. Luuk. 6:1-5.) — 23. 5 Moos. 23: 25.

14. 705 — 5

66

Markuksen Evnnkeliumi.

24. Niin fariseukset sanoivat hanelle: »Katso, miksi he teke- vat sapattina sita, mika ei ole lu- vallista?»

25. Han sanoi heille: »Etteko ole koskaan lukeneet, mita Daa- vid teki, kun han ja hanen seura- laisensa olivat puutteessa ja hei- dan oli nalka,

26. kuinka han meni Jumalan huoneeseen ylimaisen papin Ab- jatarin aikana ia soi esiinpano- leivat, joita ei oUut lupa syoda muiden kuin pappien, ja kuinka han antoi myos niille, jotka ha- nen mukanaan oHvat?»

27. J a han sanoi heille: »Sapat- ti on asetettu ihmista varten eika ihminen sapattia varten.

28. Niin Ihmisen Poika siis on sapatinkin herra.»

3 luku.

Jeesus parantaa miehen, jonka kasi oli kuivettunut i — 6, ja tekee raonta miiuta sairasta terveeksi 7 — 12, asettaa kaksitoista apos- tolia 13 — 19, kumoaa syytoksen, etta han Beelsebulin avulla ajaa ulos riivaajia 20 — 27, varoittaa herjaaniasta P3diaa Henkea 28 — 30 ja sanoo Jumalan tahdon te- kijaa veljekseen, sisarekseen ja aidikseen 31 — 35.

1. Ja han meni taas synago- gaan, ja siella oH mies, jonka kasi oU kuivettunut.

2. J a voidakseen nostaa syytteen hanta vastaan he piti- vat hanta silmalla, parantaisiko han miehen sapattina.

3. Niin han sanoi miehelle, jon- ka kasi oli kuivettunut: »Nouse ja astu esille».

4. J a han sanoi heille: »Mika on luvallista sapattina: hyvaako tehda vai pahaa, pelastaako sielu vai tappaa se?» Mutta he olivat vaiti.

5. Silloin han katsahtaen ym- parilleen loi vihassa silmansa hei- hin, murheellisena heidan syda- mensa paatumuksesta, ja sanoi sille miehelle: »Ojenna katesil» Ja han ojensi, ja hanen katensa tuli jalleen terveeksi.

6. Ja fariseukset lahtivat ulos ja pitivat kohta herodilaisten kanssa neuvottelun hanta vas- taan, surmatakseen hanet.

7. Mutta Jeesus vetaytyi ope- tuslapsineen meren rannalle, ja hanta seurasi suuri joukko kan- saa Galileasta. Ja Juudeasta

8. ja Jerusalemista ja Idume- asta ja Jordanin tuolta puo- len ja Tyyron ja Siidonin ym- paristolta tuli paljo kansaa hanen tykonsa, kun he kuulivat, kuinka suuria toita han teki.

9. Ja han sanoi opetuslapsilleen, etta hanelle oli pidettava venhe varalla kansajoukon tahden, jott- eivat he ahdistaisi hanta;

10. silla han paransi monta, jonka tahden kaikki, joilla oli vaivoja, tunkeutuivat hanen paal- leen koskettaaksensa hanta.

11. J a kun saastaiset henget nakivat hanet, heittaytyivat he hanen eteensa maahan ja huusi- vat sanoen: »Sina olet Jumalan Poika!»

24. 2 Moos. 20: 10. — 25. 1 Sam. 21: 6. — 26. 2 Moos. 25: 30; 29: 33. 3 Moos. 24: 9. — 27. 5 Moos. 5: 14. Room. 14: 5. Kol. 2:16.

3. (V. 1-6 vert. Matt. 12: 9-14. Luuk. 6: 6-11.) — 4. Luuk. 14:3. — 6. Matt. 22:16. Joh. 5:16. — (V. 7-12 vert. Luuk. 6:17-19.) — 7. Matt. 12: 15. — 8. Matt. 4: 25. — 11. Luuk. 4: 41.

3 luku.

67

t- 12. J a han varoitti ankarasti heita saattamasta hanta ilmi.

13. Ja han nousi vuorelle ja kutsui luoksensa ne, jotkahanitse tahtoi, ja he menivat hanen luok- sensa.

14. Niin han asetti kaksitoista, jotka han myos apostoleiksi ni- mitti, olemaan kanssansa ja la- hettaakseen heidat saarnaamaan, ^' 15. ja heilla oli oleva valta ajaa ulos riivaajia.

16. J a nama kaksitoista han asetti: Pietarin, joksi han ni- mitti Simonin,

17. ja Jaakobin, Sebedeuksen pojan, ja Johanneksen, Jaakobin veljen, joille han pani nimeksi Boanerges, se on: ukkosenjyri- nan pojat,

18. ja Andreaan ja Filip- puksen ja Bartolomeuksen ja Matteuksen ja Tuomaan' ja Jaa- kobin, Alfeuksen pojan, ja Tad- deuksen ja Simon Kananeuksen ^ 19. ja Juudas Iskariotin, sen saman, joka hanet kavalsi.

20. Ja han tuli kotiin. Ja taas kokoontui kansaa, niin etteivat he paasseet syomaankaan.

21. Kun hanen omaisensa sen kuulivat, menivat he ottamaan hanta huostaansa; silla he sanoi- vat: »Han on suunniltaan».

22. J a kirjanoppineet, jotka olivat tulleet Jemsalemista, sa- noivat: »Hanessa on Beelsebul», ja: »Riivaajien paamiehen avulla han ajaa ulos riivaajia».

23. Niin han kui;sui heidat luok-

sensa ja sanoi heille vertauksin: »Kuinka saatana voi ajaa ulos saatanan?

24. Ja jos jokin valtakunta rii- tautuu itsensa kanssa, ei se val- takunta voi pysya pystyssa. -u

25. Ja jos jokin talo riitautuu itsensa kanssa, ei se talo voi py- sya pystyssa.

26. J a jos saatana nousee it- seansa vastaan ja riitautuu it- sensa kanssa, ei han voi pysya, vaan hanen- loppunsa on tullut.

27. Eihan kukaan voi tunkeu- tua vakevan taloon ja ryostaa hanen tavaraansa, jollei han en- sin sido tuota vakevaa; vasta sitten han ryostaa hanen talonsa.

28. Totisesti mina sanon teille: kaikki synnit annetaan ihmislap- sille anteeksi, jumalanpilkatkin, kuinka paljon pilkannevatkin;

29. mutta joka herjaa Pyhaa Henkea, han ei saa ikina anteek- si, vaan han on vikapaa iankaik- kiseen syntiin.))

30. Silla he sanoivat: )>Hanes- sa on saastainen henki».

31. Ja hanen aitinsa ja veljensa tulivat, seisahtuivat ulkopuolelle ja lahettivat hanen luoksensa kut- sumaan hanta.

32. Ja kansajoukko istui ha- nen ymparillaan, ja he sanoivat hanelle: »Katso, aitisi ja vel- jesi tuolla ulkona kysyvat si- nua».

33. Han vastasi heille ja sa- noi: ^>Kuka on aitini, ja ketka ovat veljeni?»

12. Matt. 12: 16. — (V. 13-19 vert. Luuk. 6: 12-16.) — 13. Mark. 6: 7. — 14. Matt. 10: 1-4. — 15. Luuk. 9: 1. — 16. Joh. 1: 43. Ap. t. 1: 13. — 17. Luuk. 9: 54. — 19. Matt. 26: 14, 49. — 20. Mark. 6:31. — 21. Joh. 10:20. — (V. 22-30 vert. Matt. 12:24-32. Luuk. 11: 15-22.) — 22. Matt. 9: 34. — 27. Es. 49: 24, 25. Kol. 2: 15. — 28. Luuk. 12: 10. — 29. Hebr. 6: 4-7; 10: 26. 1 Joh. 5: 16. — (V. 31-35 vert. Matt. 12: 46-50. Luuk. 8: 19-21.)

68

Mark uk sen Ev ankeliumi.

34. Ja katsellen ymparilleen niihin, jotka istuivat hanen ym- parillaan, han sanoi: »Katso, ai- tini ja veljeni!

35. Silla joka tekee Jumalan tahdon, han on minun veljeni ja sisareni ja aitini,»

4 luku.

Jeesus esittaa vertauksen kylva- jasta I — 9, vastaa opetuslapsilleen, niinkatahden han puhuu vertauk- sin lo — 12, seUttaa vertauksen kylvajasta 13 — 20, sanoo kaiken salatun tiilevan ilmi 21 — 23, te- roittaa oikean kuulemisen tar- keytta 24, 25, vertaa Jumalan valtakuntaa maahan kylvettyyn jyvaan 26 — 29 ja sinapinsieme- neen 30 — 32, puhuu sanaa muilla- kin vertauksilla 2>l> 34 js- asettaa myrskyn merella 35 — 41.

1. Ja han rupesi taas opetia- maan meren rannalla. J a hanen luoksensa kokoontui hyvin paljo kansaa, jonkatahden han astui venheeseen ja istui siina merella, ja kaikki kansa oil maalla meren rannalla.

2. Ja han opetti heille paljon vertauksin ja sanoi heille opet- taessaan:

3. »Kuulkaa! Katso, kylvaja lahti kylvamaan.

4. J a tapahtui, etta hanen kyl- vaessaan osa putosi tien viereen, ja linnut tulivat ja soivat sen.

5. J a osa putosi kallioperalle, jossa silla ei oUut paljo maata, ja se nousi kohta oraalle, kun silla ei ollut syvaa maata.

6. Mutta auringon noustua se

poudittui, ja kun silla ei ollut juurta, niin se kuivettui.

7. J a osa putosi orjantappu- roihin; ja orjantappurat nousi- vat ja tukahuttivat sen, eika se tehnyt hedelmaa.

8. J a osa putosi hyvaan maa- han; ja se nousi oraalle, kasvoi la antoi sadon ja kantoi kolmeen- kymmeneen ja kuuteenkymme- neen ja sataan jyvaan asti.»

9. Ja han sanoi: »Jolla on kor- vat kuulla, han kuulkoon!»

10. Ja kun han oli jaanyt yksin, niin ne, jotka olivat hanen ym- parillaan, ynna ne kaksitoista ky- syivat hanelta naita vertauksia.

11. Niin han sanoi heille: »Teille Jumalan valtakunnan salaisuus on annettu, mutta noille ulko- puolella oleville kaikki tulee ver- tauksissa,

12. jotta he nakevin silmin na," kisivat, eivatka huomaisi, ja kuu- levin korvin kuulisivat, eivatka ymmartaisi, niin etteivat kaan- tyisi ja saisi anteeksi».

13. Ja han sanoi heille: »Ette kasita tata vertausta; kuinka sit- ten voitte ymmartaa kaikki muut vertaukset?

14. Kylvaja kylvaa sanan.

15. Mitka tien viereen putosi- vat, ovat ne, joihin sana kylve- taan, mutta kun he sen kuulevat, niin saatana heti tulee ja ottaa pois heihin kylvetyn sanan.

16. Ja mitka kallioperalle kyl- vettiin, ovat niinikaan ne, jotka, kun kuulevat sanan, heti otta- vat sen ilolla vastaan,

17. mutta heilla ei ole itsessaan juurta, vaan he kestavat ainoas-

35. Joh. 15: 14. Hebr. 2: 11.

4. (V. 1-20 vert. Matt. 13: 1-23. Luuk. 8: 4-15.) — 9. Matt. 11: 15. Ilm. 2: 7. — 11. 1 Kor. 2: 10. 1 Joh. 2: 27. — 12. Es. 6: 9, 10; 29: 10. Joh. 12: 40. Ap. t. 28: 26, 27. Room. 11: 8. — 14. Jaak. 1: 21-23.

4 Itiku.

69

taan jonkun aikaa; kun sitten tu- lee ahdistus tai vaino sanan tah- den, niin he heti loukkaantuvat.

18. Ja toisia ovat orjantappu- roihin kylvetyt; nama ovat ne, jotka kuulevat sanan,

19. mutta maailman huolet ja rikkauden viettelys ja muut hi- mot paasevat valtaan ja tukahut- tavat sanan, ja se jaa hedelmat- tomaksi.

20. J a mitka hyvaan maahan kylvettiin, ovat ne, jotka kuule- vat sanan ja ottavat sen vastaan ja kantavat hedelman, mika kol- mekymmenittain, mika kuusi- kymmenittain, mika sadoittain.

21. Ja han sanoi heille: »Ei- han kynttilaa oteta esiin vakan alle tai sangyn alle pantavaksi? Eikohan kynttilajalkaan panta- vaksi?

22. Silla ei mikaan ole salat- tuna muuta varten, kuin etta se tulisi ilmi, eika katkettyna muu- ta varten, kuin tullakseen julki.

23. Jos jollakin on korvat kuul- la, han kuulkoon!»

24. Ja han sanoi heille: »Kat- sokaa, mita kuulette; milla mital- la te mittaatte, silla teille mita- taan, vielapa teille lisataankin.

25. Silla jolla on, hanelle anne- taan; mutta jolla ei ole, hanelta otetaan pois sekin, mika hanella on.»

26. Ja han sanoi: »Niin on Ju- malan valtakunta, kuin milloin mies kylvaa siemenen maahan,

27. ja nukkuu 5a nousee, yol-

la ja paivalla; ja siemen orastaa ja kasvaa, han ei itse tieda mi- ten.

28. Silla itsestaan maa tuottaa viljan, ensin korren, sitten tah- kan, sitten tayden jyvan tah- kaan.

29. Mutta kun hedelma on val- mistunut, lahettaa han heti sin- ne sirpin, silla elonaika on ka- sissa.»

30. Ja han sanoi: »Mihin ver- taamme Jumalan valtakunnan, eli milla vertauksella esitamme sen?

31. Se on niinkuin sinapinsie- men, joka, kun se kylvetaan maahan, on pienin kaikista sie- menista maan paalla,

32. mutta kun se on kylvetty, nousee se ja tulee suurimmaksi kaikista vihanneskasveista ja te- kee suuria oksia, niin etta tai- vaan linnut voivat tehda pesansa sen varjoon.»

33. Monin tallaisin vertauksin han puhui heille sanaa, sen mu- kaan kuin he voivat kuulla;

34. ja ilman vertausta han ei puhunut heille. Mutta ope- tuslapsilleen han yksityisesti se- litti kaikki.

35. Ja sina paivana han illan tultua sanoi heille: »Lahtekaam- me yli toiselle puolelle)).

36. Niin he laskivat kansan luotaan ja ottivat hanet mukaan- sa, niinkuin han oli, venheeseen: ja muitakin venheita oli hanen seurassaan.

19. Matt. 19: 22. Mark. 10:24. 1 Tim. 6: 9, 17. -— (V. 21-25 vert. Luuk. 8: 16-18.) — 21. Matt. 5: 15. Luuk. 11: 38. — 22. Saarn. 12: 14. Matt. 10: 26. Luuk. 12: 2. 1 Tim. 5: 25. — 24. Matt. 7: 2. Luuk. 6: 38. — 25. Matt. 13: 12; 25: 29. Luuk. 19: 26. — 27. Es. 55:10, 11. Jaak. 5:7. — 28. 1 Moos. 1: 11, 12. — 29. Jooel. 3: 13. — 32. Hes. 17: 23. Matt. 13: 31, 32. Luuk. 13: 18, 19. Ap. t. 2: 41; 4: 4; 5: 14. — 33. Joh. 16: 12. 1 Kor. 3: 2. — 34. Matt. 13: 34. — (V. 35-41 vert. Matt. 8: 23-27. Luuk. 8: 22-25.) — - 35. Matt. 8: 18.

70

Markuksen EvankeUumi .

i 37. J a nousi kova myrskytuu- li, ja aallot syoksyivat venhee- seen, niin etta venhe jo oli tayt- tymaisillaan.

38. J a itse han oli perakeu- lassa ja nukkui nojaten paanalu- seen. J a he herattivat hanet ja sanoivat hanelle: »Opettaja, et- ko valita siita, etta me hukum- me?»

39. J a herattyaan han nuhteli tuulta ja sanoi merelle: >>Vai- kene, ole hiljaa!» Niin tuuli aset- tui, ja tuli aivan tyven.

40. J a han sanoi heille: »Miksi olette niin pelkureita? Kuinka teilla ei ole uskoa?»

41. Ja kova pelko valtasi hei- dat, ja he sanoivat toisilleen: »Kuka tama onkaan, kun seka tuuli etta meri hanta tottelevat?»

6 luku.

Jeesus parantaa riivatun Gerasa- laisten alueella i — 20, lahtee Jai- ruksen kotiin 21 — 24, tekee mat- kalla terveeksi eraan verenjuok- sua sairastavan naisen 25 — 34 ja herattaa Jairuksen tyttaren 35 —43-

1. Ja he tulivat toiselle puo- lelle merta Gerasalaisten alueelle.